Trekkausta sarvikuonojen ja tiikereiden asuinsijoilla- Chitwan, Nepal

Chitwanin luonnonpuisto Sauraha, 2014 Maaliskuu

Saurahan turistibussin pysäkillä vallitsi taas tuttu kaaos kun astuimme ulos bussista. Kaikkialla pyöri eri guesthousejen sisäänheittäjiä, jotka yrittivät saada meidät majoittumaan heidän paikaansa. Olimme ajatelleet yöpyä guesthousessa maksimissaan kaksi yötä ja lähteä sen jälkeen vaeltelemaan luonnonpuiston alueelle, joten majoituksen laadulla ei ollut juurikaan väliä. 

Majoituksen saatuamme lähdimme tutustumaan alueeseen. Olimme kävelemässä joelle katsomaan eläimiä kun paikallinen mies sai meidät puhuttua luonnonpuiston informaatiopisteelle kuuntelemaan ilmaista infoa puistosta ja trekkausmahdollisuuksista. Loppujen lopuksi informaatio ei koitunutkaan meille ilmaiseksi, sillä varasimme kolme päivää kestävän luonnonpuistotrekkauksen ja yhden yön tornimajoituksen luonnonpuiston alueelle. Luonnonpuiston alueelle ei saanut mennä ilman opasta, joten meidän piti ottaa opas trekkauksen ja tornimajoituksen ajaksi. Lisäksi piti maksaa jokaiselle päivälle erikseen sisäänpääsymaksu luonnonpuiston alueelle, sillä alueelta piti poistua aina yöksi. Yövyimme kolme yötä matkan varrella pienissä joenvarsikylissä ja aamuisin suuntasimme aina uudestaan villieläinten perään puistoon. 

Trekkaus alkoi aamuisella kanootti ajelulla

Kevät saa puut kukkimaan

Lintu kalajahdissa

Trekkauksemme alkoi reilun tunnin pituisella kanoottiretkellä. Joen varrella näkyi useita krokotiilejä ja lukuisia erilaisia värikkäitä lintuja. Oppaamme oli ornitologi ja hän osasi kertoa meille paljon luonnonpuiston alueelle elävistä linnuista. Kanoottimme lipuessa rauhallisesti jokea pitkin oli mukava seurailla joenvarren elämää. Ruohikoissa ruokaili peuroja, jotka kuuntelivat tarkkaavaisesti kaikkia ympäristön ääniä ja heti pienenkin risahduksen kuullessaan ne säntäsivät syvemmälle metsikköön.

Peurat ruokailemassa aamuauringossa

Kroko tankkaamassa auringosta lämpöä

Huoltotauko

Tasapainoharjoittelua

Kanoottiajelun jälkeen jatkoimme matkaa kävellen. Ensimmäisenä päivänä tavoitteenamme oli nähdä karhuja ja sarvikuonoja. Kävelimme muutamien tuntien ajan joen vierustan läheisyydessä olevia metsäpolkuja pitkin yrittäen löytää merkkejä karhuista tai sarvikuonoista. Joka puolella näkyi karhun kaivamia kuoppia ja muutamia muurahaispitoisia tuoreita jätöksiäkin löytyi polun vierustalta. Saimme kuulla oppaaltamme, että sarvikuonot ovat siistejä eläimiä, sillä ne käyttävät useaan kertaan samoja kakkimispaikkoja. Näimme polkujen varsilla valtavia niin sanottuja sarvikuonojen vessoja. 

Mehiläisyhdyskunta

Näissä maisemissa trekkailtiin

Olimme ostaneet ensimmäiseksi päiväksi lounaspussit mukaan evääksi. Muutamien tuntien kävelemisen jälkeen pysähdyimme syömään lounasta joen varrelle. Pitkän patikoinnin jälkeen ruoka maistui hyvältä eikä maisemissakaan ollut mitään valittamista. Odottelimme lounaspaikalla näkyisikö joen rannalla kylpeviä sarvikuonoja. Olimme juuri lähdössä jatkamaan patikointia kun huomasimme metsikössä yksinäisen sarvikuonon. Se oli ilmeisesti aikonut tulla joelle, mutta huomatessaan meidät se oli joutunut kääntymään takaisin metsikköön. Seurasimme vähän aikaa sarvikuonoa. Se jatkoi matkaansa vain syvemmälle puiden suojaan, joten päätimme antaa sen jatkaa tallusteluaan rauhassa. Illalla kun olimme juuri lähtemässä pois luonnonpuiston alueelta näimme vielä kaksi sarvikuonoa. Kaislikossa oli äiti sarvikuono poikasensa kanssa. Eemelin yrittäessä hiipiä lähemmäs ne kuulivat tarkoilla korvillansa risahduksia ja lähtivät joen yli pakoon. 

Yksi monista joen ylityspaikoista

Utelias apina

Ensimmäisen yön vietimme pienessä jokikylässä, johon kyläläiset olivat rakennuttaneet majataloja trekkaaville turisteille. Olimme niin väsyneitä, että syötyämme tuhdin illallisen kömmimme nukkumaan. Ensimmäisen päivän aikana kävelimme arviolta noin 25 kilometriä. Mutta matka ei tuntunut kovinkaan pahalta, sillä maasto luonnonpuistossa oli hyvin tasaista ja helppokulkuista. 

Aamulla heräsimme kuuden aikaan. Söimme aamupalan ja lähdimme jatkamaan trekkausta. Toisena ja kolmantena trekkauspäivänä tavoitteenamme oli nähdä tiikeri. Trekkasimme sellaisilla alueilla, joissa näkyi paljon tiikerin reviirin merkkejä. Puissa näkyi raapimisjälkiä, kulkemallamme tiellä näkyi tassunjälkiä ja polun varrella oli useita tiikerin jätöksiä. Kuljimme eteenpäin tutkimalla jälkiä ja nuuhkimalla ilmaa. Oppaamme opetti meitä tunnistamaan tiikerin tuoksun. Yhdessä vaiheessa meillä olisi ollut hyvä mahdollisuus nähdä tiikeri. Kaikkialla näkyi tuoreita merkkejä ja jäimme odottelemaan ja syömään lounasta rauhalliseen paikkaan polun varteen. Lopetellessamme lounasta ohitsemme ajoi jeeppi. Se oli menossa samaan suuntaan minne mekin olimme jatkamassa matkaamme. Myöhemmin kävellessämme tiellä, huomasimme, polulla jeepin renkaan jälkien päällä aivan tuoreen tassunjäljen. Olimme siis myöhästyneet hiukan. Tiikeri oli jo ennättänyt jolkotella matkoihinsa meidän saapuessa paikalle. 

Tikrun reviirimerkki

Kukahan on ruokaillut peuraa?...

...Ehkä näiden jalanjälkien omistaja?

Vaikka emme toisena päivänä nähneetkään tiikeriä, oli puistossa paljon muuta nähtävää ja koettavaa. Pelkästään jälkien seuraaminen, poluilla hiljaa hiipiminen ja erilaisten luonnon äänten kuunteleminen oli kivaa ja jännittävää puuhaa. Päivän aikana näimme sarvikuonoja, kolmea eri kauris lajia, paljon lintuja, villisikoja ja krokoja. Illalla hiukan ennen auringonlaskua kävimme vielä matkanvarrella sijaitsevassa hiukan ränsistyneessä lintutornissa. Juuri kun olimme kiipeämässä ylös metsästä tuli esiin kaksi sarvikuonoa. Istuimme pitkään tornissa ja seurasimme sarvikuonojen iltaruokailua.

Tornit eivät aina olleet kovin vankan tuntuisia

Sarvikuonot iltapalalla

Kaksi seuraavaa yötä vietimme pienessä ja vaatimattomassa kylässä, jossa ihmiset olivat todella ystävällisiä meitä kohtaan. Saapuessamme kylään illalla pitkän trekkauspäivän jälkeen olimme todella nälkäisiä. Huoneen vuokrannut nainen tarjoili meille etupalaksi villisikaa ja kuivia riisimuroja. Makuyhdistelmä oli oikeastaan aika hyvä, vaikka aluksi yhdistelmä tuntui hiukan oudolta. Kerroimme oppaan avulla naiselle, että Suomessa syömme samoja paahdettuja riisejä muroina maidon ja sokerin kanssa. Istuimme iltaa oppaamme ja hänen apulaisen kanssa ja saimme maistaa lasillisen kyläläisten paikallista pontikkaa. Minulle riitti jo pelkkä juoman nuuhkaisu ja tiesin, etten pitäisi juoman mausta. Myöhemmin meille tarjottiin vielä toinenkin ruoka, johon kuului kasvis- ja kanacurryä, riisiä, erilaisia kastikkeita ja ohut leipä. Menimme taas aikaisin nukkumaan, sillä oppaamme halusi  lähteä aamulla aikaisin trekkaamaan, jotta meillä olisi paremmat mahdollisuudet nähdä tiikeri. 

Matkalla kylään

Meidän huone kylässä

Pikkukilejä oli kiva paijata

Aamulla joimme vain teet kylässä ja pakkasimme reppuihimme kylästä ostetut eväät. Olimme melko aikaisin liikkeellä ja kaikkialla oli vielä sumuista. Saapuessamme joelle kuulimme läheiseltä pellolta koirien haukuntaa ja ihmisten huutoa. Oppaamme lähti katsomaan, mistä ääni tuli ja me jäimme apulaisen kanssa odottelemaan joenrantaan. Vähän ajan päästä joku huusi rhino, rhino! Näimme sumun keskeltä juoksevan kaksi lehmää ja ne olivat juoksemassa juuri meidän suuntaan. Lähdimme juoksemaan pakoon ja samalla ymmärsimme, minkä vuoksi lehmät juoksivat. Lehmien perässä rynnisti sarvikuono, jota jahtasi kaksi koiraa. Nähtyään meidät sarvikuono kääntyi meitä kohti ja lähti juoksemaan meitä kohti. Juoksimme joen rantaa pitkin pakoon. Samaan aikaan kauempana ollut oppaamme huomasi sarvikuonon kääntyneen meidän suuntaan ja hän iski kaksi kertaa kepillä maahan pelästyttääkseen sarvikuonon. Sarvikuono kääntyi onneksemme toiseen suuntaan ja ylitti joen koirien takaa-ajamana. Jälkeenpäin naureskelimme, että olipas siinä hyvä tapa aloittaa aamu. 

Kolmantena päivänä näimme samoja eläimiä, joita olimme nähneet aikaisempinakin päivinä. Illalla kävimme vielä Tiger top nimisen vuoren lähettyvillä muutamilla näköalapaikoilla katsomassa, jos tiikereitä sattuisi näkemään. Eräällä näköalapaikalla tapaamamme opas väitti, että tiikeri tulisi aina tiettyyn aikaan  tornin läheisyyteen ruokailemaan. Mutta ainakaan meidän ollessa tornissa tiikeristä ei näkynyt vilaustakaan. 

Järvellä

Levättiin joella

Tiger topilla oli muitakin tiikeriä etsiviä trekkaajia

Illalla palasimme samaan kylään, jossa olimme viettäneet edellisenkin yön. Saimme syödä illallista kyläläisten seurassa heidän tapojensa mukaan keittiön lattialla istuen. Meille tarjottiin lusikat ja paikalliset söivät annoksensa käsin. Kävimme keskusteluita oppaamme tulkatessa. Kylässä oltiin ilmeisesti kiinnostuneita kehittämään turismia, sillä paikalliset halusivat tietää: mitä pidimme ruoasta?, Oliko ruoka liian mausteista länkkäreiden makuun?, Minkälaisia asioita majoituksessa olisi hyvä huomioida?, Minkälaisia ruokia olisi hyvä tarjota turisteille? Yritimme korostaa pieniä, mutta tärkeitä asioita. Mainitsimme puhtauden merkityksestä ja sitä, että vuodevaatteet vaihdettaisiin aina jokaisen vierailijan jälkeen. Toivottavasti mielipiteistämme oli jotakin hyötyä kyläläisille ja tuleville kylässä majoittuville turisteille. 

Maustetahnat tehtiin tässä

Paikallinen suihku

Iltapalalla

Aamulla lähdimme bussikyydillä takaisin kohti Saurahaa. Alkumatka taittui mukavasti bussin katolla istuskellen. Lähempänä kaupunkia meidän piti siirtyä bussin sisätiloihin jatkamaan matkaa. Saurahassa söimme lounaan ja kävimme lyhyellä elefanttisafarilla. Odotellessamme norsuratsastusta meitä alkoi kaduttaa, miksi olimme varanneet trekkauksen yhteydessä ratsastuksen. Norsujen kohtelu ei ollut kaikkien kouluttajien osalta kovinkaan hyvää. Oppaamme selitti, että kouluttajien kovat otteet voivat näyttää hurjalta, mutta heidän on pakko pitää valta itsellään koko ajan, muuten he eivät pysty hallitsemaan norsuja. Lopulta päätimme vain yrittää nauttia ratsastuksesta ja luonnonpuiston eläimistä. Elefanttien selässä pääsimme lähemmäs muita eläimiä. Peuratkaan eivät enää lähtenee pakoon niin kuin trekkauksella, vaan antoivat meidän tulla todella lähelle. 

Ronsun selässä pääsi turvallisesti lähelle sarvikuonoja...

...ja peuroja

Pikkunen ronsu tuli vastaan metsässä <3

Elefanttisafarin jälkeen, teimme pieniä ruokahankintoja tulevaa tornissa yöpymistä varten. Matkalla tornille peseydyimme joessa. Neljän päivän vaeltelu ilman varsinaista suihkua sai kaipaamaan pientä pulahtamista raikkaaseen veteen. Piti vain olla tarkkana krokotiilien kanssa. Peseydyimme matalassa vedessä, jossa pystyimme näkemään joen pohjan koko ajan. Peseytymisen jälkeen jatkoimme matkaa kohti luonnonsuojelualueella sijaitsevaa tornia. Perillä söimme mukaan pakatun illallisen ja kuuntelimme metsästä kuuluvia ääniä. Pian metsän laidalta alkoi kuulua oksien rasahtelua. Istuimme hiljaa avaran ruohikon keskellä olevassa tornissa ja näimme, kun äiti sarvikuono tuli poikasensa kanssa syömään. Saimme ihailla parivaljakon touhuja turvallisesta paikasta pitkään ennen kun ne lopulta löntystelivät takaisin metsikköön. Myöhemmin illalla ennen hämärän tuloa näimme aukealla toisenkin sarvikuonoäidin, jolla oli mukanaan vielä hiukan pienempi poikanen.

Ennen pimeän tuloa näimme suoraan tornin alapuolella uteliaan villisian, jolle yritimme heittää pähkinöitä. Se ei kuitenkaan uskaltanut tulla meidän nähden syömään pähkinöitä vaan hävisi takaisin metsikköön. Hämärän laskeuduttua metsään peurat kävivät nukkumaan aukean keskellä olevan puun juurelle. Juttelimme tornin terassilla oppaamme kanssa Nepalin ja Suomen eroista ja kuuntelimme yöpuulle siirtyvän metsän ääniä. Jossain vaiheessa oppaamme meni nukkumaan ja jäimme kahdestaan terassille kynttilänvalossa kuuntelemaan ympäriltä kuuluvia ääniä, joiden alkuperästä emme olleet varmoja. Osa äänistä oli niin matalia töräytyksiä, että niiden täytyi olla lähtöisin norsuista tai sarvikuonoista.

Norsujen breeding center

Leikkisät ronsun poikaset

Metsän keskellä nukutun yön jälkeen söimme hiukan aamupalaa ja lähdimme pois tornista. Matkalla Saurahaan päätimme vielä pistäytyä elefanttien lisääntymiskeskuksella katsomassa pieniä norsun poikasia. Osa poikasista oli niin uteliaita, että ne tulivat ihmisten luokse kerjäämään ruokaa.  Yksi poikanen leikki pitkään multaisen ruohotupsun kanssa heittelemällä sitä päänsä päälle. Lopulta leikin päättyessä poikanen kävi maahan selälleen makoilemaan, nosti jalkansa kohti taivasta ja alkoi kellahdella vuoron perään kyljeltä toiselle. -K

Lopuksi vielä söpö norsuvideo:

Videokuvaa sarvikuonojahdeilta (scrollaa alas):
http://eloakaakkoisaasiassa.blogspot.fi/2013/12/elamaa-chiang-maissa.html