Järviä,vuoria ja kauniita maisemia- Pokhara Nepal

Pokhara, 2014 Maaliskuu

Chitwanin seikkailujen jälkeen lähdimme kohti Pokharan vuoristoisia maisemia. Perillä meitä odotti jo tutuksi tullut guesthousejen sisäänheittäjien ja taksikuskien luoma kaaos. Tällä kertaa tiesimme, että tulisimme yöpymään kaupungissa useamman yön, joten meidän kriteerit majoituksen suhteen olivat vähän suuremmat kuin Chitwanissa. Saimme kohtuulliselta kuulostavan tarjouksen ja lähdimme katsomaan huonetta. Pisimme heti merkille, että huoneen sängyt olivat todella mukavan ja pehmoisen näköiset. Olimme nimittäin koko Chitwanissa olo aikamme nukkuneet todella kovilla sängyillä ja nyt teki mieli päästä vähän pehmeämmille höyhensaarille. Naureskelimme, että olemme varmaan tulleet vanhoiksi kun majapaikan valinnassa sänkyjen pehmeys vaikuttaa tärkeimmältä kriteeriltä. 

Aamuinen Pokhara

Phewa Lake

Seuraavana päivänä suunnitelmiin kuului skootteriajelu Sarangkotin vuoristokylän näköalapaikalle, jonka lähettyviltä Eemeli pääsi varjoliitämään. Skootterin vuokraaminen ei ollutkaan täällä ihan yhtä helppoa kuin muualla reissumme aikana. Aluksi vaikutti siltä, että tehtävä oli lähes mahdoton. Nepalissa tai ainakaan Pokharassa ei ilmeisesti kovin mielellään vuokrata skoottereita turisteille. Poliisit saattavat sakottaa ja ottaa menopelin haltuunsa, jolloin omistaja joutuu lunastamaan scootterin poliisilta ja maksamaan sakkoja. Lopulta kuitenkin saimme menopelin vuokralle ja lähdimme sakkojen pelossa ajelemaan kohti vuoristoa. Olimme päässeet arviolta noin viiden kilometrin päähän skootterin vuokrauspaikasta kun takarengas puhkesi. Onneksi toisella puolella tietä oli korjaamo, jossa nuoret miehet vaihtoivat edullisesti ja nopeasti uuden sisäkumin. 

 

Eemeli ja muutama varjoliitäjä

Annapurnan lumihuiput

Varjoliitäjiä ja haukka

Perillä kiipesimme Sarangkotin näköalapaikalle ihailemaan kauniita lumisia vuorenhuippuja. Ihailimme hetken aikaa lukuisten varjoliitäjien menoa taivaalla ja pian myös Eemeli halusi päästä liitelemään muiden joukkoon.  Minä jäin näköalapaikalle katselemaan maisemia ja etsimään katseellani Eemelin varjoa. Jossain vaiheessa joukko paikallisia nuoria naisia tuli tekemään tuttavuutta kanssani. He halusivat ottaa minusta kuvia heidän kanssaan. Ehkä viidennen kuvan jälkeen tuli itselle vähän hölmö fiilis. Tuntui oudolta poseerata näiden tuntemattomien neitokaisten kanssa monissa kuvissa. Onneksi olin jo Indonesiassa tottunut näihin valokuvaussessioihin. Kaikesta huolimatta näiden iloisesti hihittelevien neitosten seurassa oli ihan mukava viettää aikaa. Heillä oli eväänä perunacurrya, jota he tarjosivat ystävällisesti myös minulle. Aamupalasta oli jo vierähtänyt pitkä aika, joten otin ruoan ilolla vastaan. 

Ystävälliset Nepalilaiset

Eemeli kävi aina aamupäivisin varjoliitämässä ja minä kirjoittelin blogia, lueskelin tentteihin tai kävin kauneushoidoissa. Iltapäivisin kävimme kävellen tutustumassa Pokharan lähiympäristöön. Vasta kolmantena päivänä menimme ensimmäisen kerran pääkadulta järven rannalle. Matkalla rannalle näimme kampaajan ja saimme idean käydä leikkauttamassa auringon kuivattamat huonot latvat pois hiuksistamme. Kampaaja empi hiukan Eemelin tukan kohdalla, eikä oikein ymmärtänyt, miten hiukset tulisi leikata. Lopputulos oli se, että Eemeli näytti siltä kuin olisi kuulunut johonkin 60-luvun hippibändiin. 

Kampaajalla

Tässä kampaajalla käynnin tulos :)

Seuraavana päivänä vietettiin hindujen Holi juhlaa. Meidän osalta pirskeet menivät hiukan ohi, sillä jouduimme käymään sairaalassa Eemelin epäonnistuneen laskeutumisen vuoksi. Onneksi röntgenkuvissa ei näkynyt mitään vakavaa ja Eemeli selvisi tapahtuneesta hyvällä onnella. Pudotus oli ollut kuulemma korkea, joten täytyy todella olla onnellinen, että tapahtumasta selvittiin säikähdyksellä, särkylääkkeillä ja levolla. -K

Holia viettänyt pinkkiotsainen lehmä <3

Varjoliitoa Pokharassa video:
http://eloakaakkoisaasiassa.blogspot.fi/2013/12/varjoliitoa-thaimaassa-chiang-mai.html