Omatoiminen sarvikuonojahti 20 000 lakes- Chitwan, Nepal

Puissa kiipeilevät "luontokuvaajat", 2014 Maaliskuu

Trekkauksen jälkeen jäimme Chitwaniiin vielä muutamaksi päiväksi. Vuokrasimme polkupyörät ja lähdimme käymään luonnonsuojelualueella sijaitsevilla järvillä. Vaikka alue kuuluikin Chitwanin luonnonpuistoon, järville sai mennä ilman opasta. Pyörämatka Saurahasta luonnonsuojelualueen rajalle kesti reilun tunnin verran. Saapuessamme alueen rajalle, meidän täytyi maksaa pieni luonnonpuistomaksu ja käydä kirjautumassa samanlaisilla armeijan tarkistuspisteillä, joilla olimme käyneet trekkauksenkin aikana.

Tiet eivät olleet ihan niin tasaisia kuin kotona Vantaalla

Välillä piti ylittää bambusiltoja

Kylpyhetki

Pyöräillessämme hiekkaista pikkutietä pitkin näimme miehen, joka kertoi nähneensä juuri hetki sitten sarvikuonon tien laidalla sijaitsevalla niityllä. Ajelimme eteenpäin ja näimme sarvikuonon tallustelemassa metsän laidan tuntumassa. Katselimme hetken sen menoa ja jatkoimme matkaa kohti järviä. 

 

Saavuttuamme perille lähdimme kävelemään pientä järven reunustalla kulkevaa polkua pitkin. Ajattelimme, että olisi mahtavaa nähdä sarvikuono läheltä jostain turvallisesta paikasta. Kävelimme polkua eteenpäin kuunnellen välillä ympäristön ääniä. Jossain vaiheessa olin varma, että läheisellä suolla aivan meidän polun lähellä oli sarvikuono. Eemeli hiipi lähemmäs katsomaan, eikä nähnyt merkkejä otuksesta. Jatkoimme matkaa eteenpäin ja vähän matkan päästä näin samaisella vetisellä suolla maassa makaavan sarvikuonon. Se oli ilmeisesti ollut juuri silloin sukelluksissa mutaisessa vedessä, kun Eemeli oli käynyt tähystelemässä ympäristöä. Huomatessani sarvikuonon olimme noin parinkymmenen metrin päästä siitä. Kävimme matalaksi pienten puskien taakse ja tarkkailimme miten se käyttäytyi. Näytti siltä, ettei sarvikuono ollut huomannut meitä, joten lähdimme kävelemään polkua takaisinpäin ja etsimme hyvän tähystyspaikan. 

Siellä se sarvikuono oli. Parempaa kameraa olisi taas kaivattu

Kiipesimme suon lähettyvillä olevaan puuhun tähystelemään otuksen touhuja. Sarvikuono näytti ottavan kaikessa rauhassa kylpyjä läheisessä vesikuopassa. Välillä se sukelsi veteen niin että vain korvat jäivät pinnalle kuuntelemaan ympäristön ääniä. Vaikka sarvikuono näyttikin melkeinpä hellyttävältä piehtaroidessaan vedessä, meitä arvellutti olla näin lähellä sitä. Muistelimme trekkausoppaan kertoneen joka vuosi vähintään viiden paikallisen kuolevan sarvikuonon hyökkäyksessä. Näiden mukavien ajatusten myötä aloimme pohtia olisiko tähystelypuumme riittävän korkea ja paksu, mikäli sarvikuono näkisi meidät. Ihmettelimme puussa ainakin puolituntia ennen kuin uskaltauduimme alas. Onneksemme sarvikuono ei välittänyt meistä, vaikka varmaan kuulikin meidän olevinaan hiljaiset puusta laskeutumiset. Sarvikuono vaan jatkoi rauhallista löntystelyään kohti metsikköä. 

Krokot toivat jännitystä tyynen järven ihailuun

Vähän kuin Nuuksiossa olis, eläimet ovat vaan astetta hurjempia

Jännittävän tiirailuhetken jälkeen jatkoimme järvenrantapolkua eteenpäin ja pysähdyimme rannalle syömään eväitä. Vastarannalla näimme kaksi krokotiilia, jotka yrittivät vielä tankata lämmökseen viimeisiä auringon säteitä. Jostain läheltämme matalasta rantavedestä kuului ajoittain suuria molskahduksia, kun päivisin maalla viihtyvät krokotiilit siirtyivät auringon laskiessa veteen. -K


Videokuvaa sarvikuonojahdeilta (scrollaa alas):
http://eloakaakkoisaasiassa.blogspot.fi/2013/12/elamaa-chiang-maissa.html