Mardi Himal trekkaus, Annapurna, Nepal

Mardi Himal Trek, 2014 Huhtikuu

Olimme koko Nepalissa olo aikamme miettineet mikä trekkaus vastaisi kaikkein parhaiten meidän kriteereitä. Olimme kuullut paljon kehuja suositusta Annapurna base camp trekkingistä. Tiesimme sen olevan turvallinen ja hyvä vaihtoehto, mikäli haluaisi trekkauksen aikana yöpyä guesthouseissa ja nauttia kauniista maisemista. Tavoitteenamme oli löytää jokin sellainen reitti, joka ei olisi ihan niin suosittu ja turistoitunut kuin ABC. Tahdoimme tehdä trekkauksen tällä kertaa kahdestaan ilman opasta tai kantajaa, joten jouduimme miettiä tarkkaan mitä jaksaisimme kantaa mukanamme. Tästä syystä yhdeksi tärkeäksi kriteeriksi valittaessa sopivaa trekkauskohdetta muodostui majoitus. Emme halunneet painolastiksi telttaa, makuupusseja, alustoja ja muita leirintäpaikoilla tarvittavia tavaroita. Chitwanissa kuulimme eräiltä saksalaisilta, että he olivat olleet trekkaamassa Mardi Himalilla ja he olivat olleet todella tyytyväisiä reittivalintaansa. Mardi Himalin etuna saksalaiset pitivät juuri sitä, ettei reitti ollut vielä turistoitunut liikaa.

Trekkaajan lääkepaketti

Reitti

Aloitimme trekkauksen taksimatkalla Pokharasta Phediin. Olimme jostain syystä ajatelleet, että aloituspäivänä emme tulisi juurikaan kävelemään vaan käyttäisimme päivän vain alueelle siirtymiseen, mutta toisin kävi. Lähdimme Phedistä nousemaan korkeita askelmia pitkin ylemmäs kohti Deuralia. Matkalla tapasimme erään paikallisen kyläläisen joka osasi suositella meille 2200m korkeudella sijaitsevaa Australian Camp nimistä paikkaa. Se ei aivan sijainnut varsinaisella Mardi Himalin reitillä, mutta ajattelimme siitä huolimatta yöpyä paikassa. Olimme melko uupuneita päästyämme perille, sillä olimme pitkähkön matkan lisäksi nousseet yli kilometrin korkeammalle lähtöpaikastamme. 

Väsähtäneet trekkaajat

Auringonlaskun aikaan Australian Campilla

Korealaisten jalkapallopelit

Vaikka vuoret olivat osittain pilvien peitossa näimme kauniit maisemat alas laaksoon. Kaukana näkyi myös Pokharan lakeside. Upeiden maisemien lisäksi Australian camp tarjosi hyvän paikan auringonlaskujen ihailuun. Illallisella jaoimme pöydän etelä- korealaisten pakettimatkailijoiden kanssa jotka halusivat tarjota meille maisteltavaksi korealaista kuivattua levää. Se ei maistunut erityisen pahalta, mutta ei se kovin herkullistakaan ollut. Söimme kuitenkin kohteliaasti kaiken mitä meille annettiin. Illalla kuulimme, että seuraavana aamuna kannattaisi nousta kuuden aikoihin ihailemaan pilvetöntä vuoristoa ja kaunista auringonnousua. Australian Camp oli ehdottomasti vierailun arvoinen paikka, vaikka se ei varsinaisella trekkausreitillä ollutkaan. 

Aurinko nousee vuorten takaa

Aamulla hepan kanssa ihaillaan kauniita vuoria

Yön aikana Eemeli oli alkanut voida pahoin ja aamulla päätimme jäädä vielä toiseksi yöksi Australian Campille. Meillä oli onneksi mukana joitain vatsapöpöihin toimivia antibiootteja, joten toipuminen oli nopeampaa. Yksi ylimääräinen lepopäivä sattui hyvään vaiheeseen, sillä ylempänä ylimääräiset päivät eivät välttämättä tulisi olemaan niin mukavia kylmyyden takia. Vietimme päivää lueskelemalla kirjoja ja lepäilemällä kauniissa maisemissa. 

Vatsatautinen trekkaaja

Seuraavana päivänä lähdimme Bhichok Deuralia kohti. Nyt puolestani minä olin hiukan heikossa kunnossa. Olin onnistunut nappaamaan itselleni  jonkinlaisen flunssapöpön ja kävellessä rankkaa reittiä ylöspäin tuntui kuin olisin juossut suossa ylämäkeen. Olin iloinen, ettei meillä ollut opasta patistamassa eteenpäin vaan etenimme omaan tahtiimme. Olimme melko aikaisin perillä ja päätimme lähteä lyhyelle metsäkävelylle ja etsiä hyvän ja aurinkoisen paikan kirjojen lukua varten. Bhichok Deurali kuului vielä Annapurna Base Camp trekkingin reittiin, joten hinnat olivat vähän korkeammat kuin varsinaisen Mardi Himal reitin majapaikoissa.

Tässä kohdassa Mardi Himalin reitti eroaa Annapurnan reitistä

Seuraavana aamuna olo oli huomattavasti energisempi vaikka rankoissa kohdissa meinasikin yhä edelleen loppua voimat kesken. Tavoitteenamme oli tallustella kohti seuraavaa yöpymiskohdettamme,  Forest Campia. Reittillä tunsi välillä olevansa kuin jossain Röllipeikon taikametsässä. Joka puolella puut olivat sammaleiden ja muun kasvillisuuden peitossa. Heti alkumatkasta huomasi hyvin, että maasto oli muuttumassa erilaiseksi. Enää trekkausreitti ei ollutkaan niin selkeästi nähtävissä. Onneksi reitti oli kuitenkin merkitty valkosinisin maalatuin merkein. Niitä vaan joutui välillä katselemaan todella tarkasti, ettei eksynyt väärällä polulle.

Flunssainen trekkaaja kerää voimia

Lumihuiput näkyvissä

Alkumatkasta ohitimme suuren lammaslauman, jota paimensi ihmisten lisäksi kaksi vihaisesti haukkuvaa koiraa. Kulkiessamme eteenpäin oli hauska kuunnella muidenkin trekkaajien joutuvan koirien haukunnan kohteeksi. Pysähtelimme aina välillä kauniisiin ja aurinkoisiin paikkoihin levähtämään ja nauttimaan mukana olleita snakseja. Tällä reitillä tapasimme myös muita Mardi Himalin trekkaajia. Jotkut jatkoivat vielä matkaansa Forest Campilta eteenpäin ja jotkut etenivät kanssamme samaan tahtiin. Mardi Himalin trekkaajia oli kanssamme samaan aikaan liikeellä juuri sopiva määrä.

Lampaita

Perillä Forest Campillä

Forest Campillä oli tarjolla kolme eri guesthousea, jotka kilpailivat trekkaajista keskenään. Päätimme majoittua kolmanteen guesthouseen, jossa oli mukavan näköinen oleskelutila ja lämmin kamiina. Majoituksen antaja lupasi meille huoneen ilmaiseksi mikäli söisimme ravintolan ruokia. Suostuimme tietenkin tähän hyvään tarjoukseen. Olimme taas melko aikasin perillä, joten meillä oli hyvää aikaa nauttia päivästä. Illalla auringon laskettua tuli kylmä ja vietimme aikaa lämmittelemällä oleskelutilan kamiinan lähettyvillä. Kamiinan lämmössä oli hyvä parannella flenssua ja juoda inkivääri hunajateetä. 

Lämmittelyä kaminalla

Meidän huone

Meidän lisäksi guesthousella majoittui kolme Nepalilaista trekkaajaa ja yksi Kanadalainen mies, joiden kanssa oli mukava viettää iltaa. Nepalilaiset olivat tehneet useita eri trekkauksia, joten heiltä oli hyvä kysellä vinkkejä tuleville päiville. He  näyttelivät meille upeita valokuvia edellisiltä trekkauksiltaan. Näitä lumisia kauniita maisemia katsellessa oma trekkausinto vain lisääntyi entisestään. Illalla menimme aikaisin nukkumaan ja yritimme selviytyä kylmästä yöstä vaatteiden ja kahden peiton avulla. Emme nimittäin olleet tajunneet vuokrata makuupusseja trekkauksen ajaksi. Menin nukkumaan takilla, fleecepaidalla, housuilla ja sukilla. Eikä yön aikana tullut liian kuuma missään vaiheessa.

Seuraavana aamuna heräsimme aikaisin ja lähdimme tallustamaan kohti Low Campiä. Reitti kulki taas kauniin sammaloituneen metsän läpi. Joillain puiden oksilla sammaleen päällä kasvoi kauniita orkideoja. Reitillä näkyi myös paljon kauniilla valkoisella kukalla kukkivia puita. Vaikka olimme jo melko korkealla, reitin varrella maassa kasvoi erivärisiä pikkukukkia. Joka puolella kukki kauniita alppiruusupensaita. Jotkut niistä olivat usean kymmenen metrin korkuisia.

Puussa kasvoi orkideoja

Sammaloitunut vuoristometsä

Valkohuippuja

Röllimetsä?

Yleensä trekkauksen aikana aamupäivät olivat kaikkein selkeimpiä ja illaksi alkoi aina kerääntyä tummia ukkospilviä. Aamut olivat myös maisemiensa puolesta parasta trekkaus ajankohtaa, sillä lumiset vuoret näkyivät silloin kaikkein selkeimmin. Olimme perillä Low Campilla jo hyvissä ajoin ennen puolta päivää. Siitä huolimatta vuorten lähettyville alkoi jo kertyä tumman näköisiä pilviä. Tilasimme jälleen trekkaajan ykkösmuonaa Dal bathia ja lämmittelimme oleskelutilan kamiinan lähettyvillä. Syötyämme pyysimme saada peseytymistä varten kulhollisen kuumaa vettä. Vaikka vesi olikin lämmintä peseytyminen oli hyytävää puuhaa. Kylmä kivilattia tuntui kurjalta jalkojen alla, eikä vuoriston kylmä tuulikaan juuri parantanut kylpyhetken nautittavuutta. 

Pesutuokion jälkeen menimme huoneeseemme lukemaan kirjoja. Jotta tarkenimme olla paikoillamme meidän piti kääriytyä kahden peiton alle ja pitää hanskoja käsissämme. Jonkin ajan päästä kuulimme ukkosen lähestyvän Mardi Himalin suunnalta. Muutaman jyrinän jälkeen alkoi sataa isoja rakeita ja ilma muuttui vielä entistä koleammaksi. Illalla kävimme vielä lämmittelemässä muiden trekkaajien kanssa kaminan ääressä. Olimme hiukan huolissamme, miten tulisimme tarkenemaan tulevan yön. Unipuulle siirtyessä puin päälleni paksun villapaidan, fleece kerraston, villasukat, pipon ja hanskat. 

Kynttiläillallinen Low Campilla

Vajaasta 3000m kohti High Campia

Seuraavaksi lähdimme suunnistamaan kohti High Campia. Edellisen päivän ukkosten jälkeen aamu näytti taas aurinkoiselta ja selkeältä. Kävelimme jonkin matkaa metsäreittiä pitkin ja sen jälkeen tulimme aukealla laelle, josta avautui mahtavat maisemat. Välillä ympärillämme oli niin uskomattoman kaunista, että teki vain mieli jäädä ihailemaan sinistä taivasta vasten piirtyviä lumisia huippuja. Tämän trekkauksen parhaat maisemat olivat ehdottomasti tällä Low ja High Campin välisellä osuudella. Lähestyessämme High Campiä osa poluista oli lumisia. Kylmemmästä ilmasta huolimatta puut ja pensaat kukkivat kauniisti ympärillämme. 

Ilma oli ihanan kirkas ja näkyvyys hyvä

Low ja High Campin välillä maisemat olivat kauniita

Vasemmalla puolen näkyy Annapurnan lumihuippuja

Katjan taidekuva

Eemelin taidekuva

Väsähtänyt mutta onnellinen trekkaaja

Takana häämöttää High Camp

Matkalla näimme tuttuja trekkaajia, jotka olivat tulossa High Campiltä alaspäin. He kertoivat, ettei Base Campille päässyt lumimäärän vuoksi.  Trekkaajat mainostivat erästä High Campin ja Base Campin välillä olevaa näköalapaikkaa, johon kannattaisi lähteä aikaisin aamusta selkeän sään aikana. Lähestyessämme High Campiä taivaalle alkoi jälleen kerääntyä tummia ukkospilviä. Oltuamme noin tunnin verran lämmittelemässä oleskelutilassa ulkona alkoi ukkostaa ja sataa rakeita. Huonoa säätä kesti koko illan. Vuoret olivat pilvien peitossa emmekä voineet muuta kuin lämmitellä kaminan lähettyvillä ja toivoa seuraavalle aamulle selkeätä ilmaa. Illalla tilasimme valmiiksi seuraavalle aamulle eväspussin, sillä näköalapaikalle oli tarkoitus lähteä aikaisin aamulla ennen kuin majapaikan ravintola aukesi.

Villiä menoa High Campillä

Pilviä alkaa kerääntyä High Campille

Kymmenen minsan päästä edellisestä kuvasta

Viidessätoista minsassa sää oli muuttunut aivan täysin

Heräisimme aamulla viiden jälkeen ja aloimme pakata tavaroita näköalapaikalle tallustelua varten. Ollessamme pihalla valmiina lähtöön tapasimme oppaan, joka kertoi ilman näyttävän liian pilviseltä näköalapaikalle trekkaukseen. Edellisen päivän räntäkuuron jälkeen reitit olivat muuttuneet todella liukkaiksi. Opas kertoi polulla olevan pari haastavaa kohtaa, jotka olivat vaarallisia liukkaalla säällä. Jäimme odottelemaan muidenkin oppaiden mielipidettä ja tulimme siihen tulokseen, ettei meidän kannattaisi ainakaan ihan saman tien lähteä näköalapaikalle.

Aurinko nousee vuorten takaa

Kauniista maisemista huolimatta oltiin pettyneitä kun ei päästy ylemmäs näköalapaikalle

<3

Ihailimme auringonnousua majapaikan takana olevalla kukkulalla ja toivoimme ilman muuttuvan selkeämmäksi. Meidän oli vaikea hyväksyä, ettemme pääsisi ihailemaan kauniista maisemista ja päätimme kaikesta huolimatta lähteä vähän matkaa eteenpäin katsomaan miltä sää näyttäisi. Ei päästy kovin pitkälle, kun alkoi sataa lunta ja näkyvyys vuorille muuttui entistä huonommaksi. Ei voitu muuta kuin palata takaisin High Campille ja pakata reput ja lähteä takaisin alas. Toinen vaihtoehto olisi tietenkin ollut jäädä viettämään toistakin päivää majoitukselle ja yrittää seuraavana päivänä uudelleen. Meillä ei ollut minkäänlaista tietoa tulevista sääennusteista, joten emme halunneet ottaa riskiä ja jäädä paleltumaan toiseksikin päiväksi lumisateen keskelle. 

Nautittiin lumesta, jota Suomessa ei juurikaan tänä talvena ollut

Jakkeja

Polun ympärillä kasvoi korkeita alppiruusupensaita, joista osa kukki lumesta huolimatta

Tallustellessamme alaspäin ukkosti ja satoi lunta. Alempana lumi muuttui märäksi rännäksi ja lopulta vedeksi.  Pidimme pienen evästauon Low Campillä ja haimme sinne jättämämme ylimääräiset tavarat. Ajattelimme jatkaa matkaa johonkin vuoren laakson monista pienistä kylistä. Hiukan Low Campin jälkeen käännyimme pienemmälle polulle. Polku ei kuulunut Mardi Himalin reittiin, joten sitä ei oltu merkattu millään tavoin. Jossain vaiheessa eksyimme hiukan reitiltä ja jouduimme vihaisen buffalon hyökkäysyritysten kohteeksi. Aluksi juoksimme hyökkäilevää otusta pakoon. Pian kuitenkin huomasimme, että mikäli itsekin esitti vihaista ja hyökkäävää buffalo kääntyi pois ja perääntyi. Jouduimme kohtaamaan buffalon kiukun monta kertaa, sillä eksyimme reitiltä juuri sen ruokapaikan kohdalla. Lopulta löysimme oikein reitin alaspäin ja lähdimme trekkaamaan kohti Sidhonin kylää. 

Muutaman tunnin kuljettuamme alaspäin huomasimme, että sää oli taas kirkastunut Mardi Himalin suunnalla

Buffalosta selvitty

Dal bhatilla kylässä

Täällä kelpasi lounastaa. Kaikki kasvikset otettiin suoraan kasvimaalta

Aluksi ajatuksenamme oli jäädä kylään yöksi mutta lopulta päädyimme vaan syömään dahl bathit ja jatkamaan pitkää matkaa toiseen kylään. Olimme päivän aikana kävelleet yhteensä yli 10 tuntia. Olin koko päivän haaveillut pääseväni vihdoin viimein lämpöiseen suihkuun peseytymään, mutta perillä Lumressa piti taas tyytyä tuttuun ja turvalliseen huljuvessaan ja kylmään käsipesuveteen.

Reitillä oli monia siltoja

Kaikki joenylitykset eivät olleet kovin turvallisia

Hyvin nukutun yön jälkeen lihaksemme olivat niin jumissa edellispäivän rankan trekkauksen jälkeen, että lähdimme seuraavana päivänä bussilla kohti Pokharaa. Seuralaisemme ollut Kanadalainen oli hiukan reippaampi ja jatkoi vielä trekkaamista muihin pikkukyliin. Perillä Pokharassa sain vihdoin viimein haluamani kuuman suihkun ja pehmoisen sängyn.-K

Bussilla takaisin Pokharaan

Pokharassa:
http://eloakaakkoisaasiassa.blogspot.fi/2014/04/pokhara-valley-pokhara-nepal.html

Pokhara valley- Pokhara, Nepal

 Maanvajoamia, luolia ja läikikkäitä hiuksia, 2014 Maaliskuu

Muutaman päivän oltuamme Bandipurissa lähdimme takaisin Pokharaan kiertelemään kaupungin lähellä sijaisevia mielenkiintoisia paikkoja. Olimme kuulleet Pokharan lähettyvillä sijaitsevasta kylästä, josta osa paikallisista perheistä oli joutunut muuttamaan pois suurten ja syvien maanvajoamien takia. Vuokrasimme skootterin ja lähdimme ajelemaan kohti kylää. Päästyämme perille löysimme paikallisten nuorten miesten avustuksella vajoamat. He kertoivat, että maan alla oleva vesi rapauttaa maaperää ja aiheuttaa isoja sortumia. Pahin tilanne oli kuulemma ollut sadekauden aikana. Kävelimme miesten perässä pellolle katselemaan lukuisia veden aikaansaamia syviä kuoppia. Paikalliset kertoivat, että he ovat itse yrittäneet rakentaa alueelle vesiputkia, jotta maan alla oleva vesi saataisiin ohjattua parempaan paikkaan. He kyselivät olisiko meillä mitään ratkaisua ongelmaan. Eipä siinä äkkiseltään tullut mitään uusia mullistavia ideoita mieleen. Suomessa peltojen kuivattamiseen olisin ehkä osannut ehdottaa salaojitusta ja jonkinlaista vesiputkea paikallisetkin olivat alueelle rankentamassa. Toivotaan, että laajat maanalaiset vesiputkistot tuovat avun kyläläisten elämään.

Syvä vajoama pellolla

Näitä oli joka puolella laajaa peltoa

Tällä kivellä paikalliset kävi ruokoilemassa ettei uusia vajoamia enää tulisi

Jossain vaiheessa ihmetellessämme maanvajoamia alkoi sataa vettä. Pohdimme, olisiko tällaisten sortuvien kuoppien lähettyvillä järkevä olla kaatosateella. ”Oppainamme” toimineet ystävälliset nuoret miehet kutsuivat meidät setänsä taloon lämmittelemään ja pitämään sadetta. Meille tarjottiin kuumaa teetä ja hyviä keskusteluita. Kun sade taukosi kiitimme paikallisia vieraanvaraisuudesta ja lähdimme jatkamaan matkaa. 

Kyläläisten kulkue

Ennen Pokharaan paluuta ajattelimme vielä vierailla lähistöllä sijaitsevilla Kumari luolilla. Luolassa kulki käytävä kahteen suuntaan. Toinen reitti näytti melko vaikeakulkuiselta ja päätimme jättää sen tällä kertaa suosiolla väliin. Kävimme toisen käytävän päässä, jossa luolan vaaleat seinät kimaltelivat kauniisti taskulampun valossa. Luolan seinillä näimme kaksi isoa hämähäkkiä. Ne olivat aivan paikoillaan kunnes vilistivät tiehensä meidän yrittäessä tallentaa niiden kauneutta kameralle. Luolassa seikkailun jälkeen oli hyvä lähteä sateen raikastamaan viileään säähän ja hurutella skootterilla takaisin Pokharaan.

Luolan suuaukko

Luolahämis

Pokharassa Eemeli osallistui aamupäivisin varjoliidon Siv-kurssille ja minä yritin käyttää ajan lukemalla tentteihin tai kirjoittelemalla blogia. Yhtenä aamupäivänä kävin testaamassa paikallisessa kauneushoitolassa kasvohoitoa. Se oli miellyttävä ja rentouttava kokemus. Eikä tunnin pituinen monipuolinen hoito ollut hinnalla pilattu. Tästä positiivisesta kokemuksesta innostuneena ajattelin, että voisin myös käydä kampaajalla värjäyttämässä hiukseni, sillä ne olivat mielestäni haalistuneet liikaa reissun aikana. Lopulta löysin lupaavalta vaikuttavan mainostaulun, jossa mainostettiin värjäyksiä ja raitoja. Kävelin mainostaulun osoittamaan suuntaan ja löysin miesparturin, joka vannoi tekevänsä myös värjäyksiä. Hiukan epävarmana astuin puiseen ja epämukavaan tuoliin. Jossain vaiheessa istuttuani jonkin aikaa väri päässä aloin katsella ympärilleni. ” Kampaamossa” ei näkynyt minkäänlaista hiustenpesupaikkaa. Huomasin parturin vilkuilevan aina välillä hiukan vaivaantuneen oloisesti minua. Jossain vaiheessa tajusin kysyä, missä väri pestään pois päästäni. Tämä kampaamoretki päättyi siihen, että kävelin väri päässä huoneellemme ja pesin suihkussa värin pois.

Helpommalla ja halvemmalla olisin päässyt, mikäli olisin vain ostanut itse värin kaupasta ja värjännyt hiukseni. Mutta tulipahan ainakin tuettua paikallista yrittäjää. Nyt kelpaa lähteä värjätyn, tosin hiukan läikikkään, tukan kanssa trekkaamaan useaksi päiväksi Mardi Himalin vuoristoon. -K


Varjoliitoa Pokharassa video:
http://eloakaakkoisaasiassa.blogspot.fi/2013/12/varjoliitoa-thaimaassa-chiang-mai.html