Matkustimme muutamia tunteja Bukit Lawangista
paikallisella minibussilla Binjai nimiseen kaupunkiin ja vaihdoimme siellä
Banda Aceheen menevään yöbussiin. Minibussin kuski ei ilmeisesti tiennyt mille
pysäkille hänen pitäisi jättää meidät Binjaissa ja jouduimme jollekin
pikkupysäkille ison tien varteen. Lopulta asemalla ollut
indonesialainen mies soitti bussilipuistamme löytyvään numeroon ja sai meille
kyydin oikeaan paikkaan. Yöbussi lähti
illalla yhdeksän aikaan ja oli aikaisin seuraavana aamuna perillä Banda
Acehessa. Olimme positiivisesti yllättyneitä bussin hyvästä tasosta.
Taisimme jopa saada matkan aikana muutamia tunteja unta.
Pulau Weh
Banda Aceheen saapuessa paikalliset miehet
tulivat kättelemään ja toivottamaan meidät tarvetulleiksi
kaupunkiin. Minun jäädessä yksin odottelemaan Eemeliä he tulivat kysymään
suuttuisiko mieheni, mikäli he puhuisivat kanssani. Miehet olivat myös hyvin
kiinnostuneita, olemmeko naimisissa vai vain ystäviä. Taitaa näissä tapauksissa
olla parempi lipsauttaa pieni valkoinen valhe ja kertoa olevansa naimisissa.
Merelliset maisemat
Otimme bussiasemalta tuktuk kyydin Pulau
Wehille 1ähtevien lauttojen satamaan. Venematka kului joutuisasti kirjoja
lueskellen. Saavuimme Sabangin satamakylään ja otimme sieltä tuktukin
parinkymmenen kilometrin päähän Iboih beachille. Hankimme puisen, suomalaista
kesämökkiä muistuttavan merenranta bungalowin Yulia`s guesthousesta. Saimme tingattua hiukan bungalowin hinnasta, kun kerroimme, että haluaisimme majoituksen vähintään viikoksi. Mökkimme oli oikein viihtyisä ja sen isolla terassilla kelpasi viettää aikaa. Heti ensimmäiseksi viritimme guesthousen riippukeinun viereen omamme, jotta molemmilla oli oma aitiopaikka maisemien ihailuun. Riippukeinusta oli hyvä myös seurailla läheisissä puissa ja bungalowin katolla viihtyvien apinoiden touhuja. Aamuisin ne tulivat aina herättämään meidät auringon noustua hyppimällä peltikatolle ja pudottelemalla puista jotakin pieniä hedelmiä.
Bungalowin terassi
Eläimellistä menoa
Kesy ja nälkäinen villisika
Kissa seurasi kiinnostuneena liskon puuhia
Yhtenä aamuna ollessamme guesthousemme ravintolassa
syömässä huomasimme, että meressä kellui houkuttelevan näköinen Jamaican lipun väreillä
maalattu kanootti. Vuokrasimme sen päiväksi ja lähdimme melomaan viereiselle
Rubiah saarelle. Sää oli melko tyyni ja aurinkoinen. Ajattelimme, ettei saarelle olisi pitkä matka ja voisimme helposti myös kiertää kanootilla saaren toiselle puolelle. Saaren eteläkärjen kovien virtausten kohdalla meinasimme joutua kääntymään takaisin. Vaikka kanootilla yritti meloa täysillä, se ei juurikaan liikkunut eteenpäin. Lopulta saimme kuitenkin ohitettua rankan virran
siirryttyäni matkustajan roolista perämiehen rooliin potkimaan räpylöillä lisää
vauhtia paattiin. Olimme ilmeisesti melkoisen koominen näky moottoriveneellä ohi ajavien turistien ilmeistä päätellen. Jotkut jopa ottivat kuvia meidän epätoivoiselta näyttävästä menosta. Vaikka matkanteko olikin hyvin hidasta, pääsimme kuitenkin luovuttamatta perille saaren toiselle puolelle.
Jamaica kanootti parkissa lounastauon aikana
Otimme kanoottiretkelle mukaan snorklausvälineet, jotta
pääsisimme tutustumaan saaren kovasti kehuttuun vedenalaiseen maailmaan. Meloimme
kanootilla ensin saaren toiselle puolelle ja lähdimme sieltä snorklailemaan
rannan läheisyyteen. Erilaisia värikkäitä kaloja ja isoja kalaparvia oli
runsaasti. Korallejakin löytyi rannan tuntumasta jonkun verran, vaikka osa
niistä oli tuhoutuneita. Kiersimme saaren ympäri ja kävimme vielä
läheisen pikkusaaren luona snorklailemassa. Siellä korallit olivat hiukan
paremmassa kunnossa ja näimme myös lukuisten pikkukalaparvien lisäksi joitakin
isompiakin kaloja.
Maisemaa kanootista
Yhtenä aamuna vuokrasimme päiväksi skootterin
Olala nimisen kantaravintolamme mummolta. Ensin kävimme katsomassa saaren
vesiputouksia. Kävellessä putouksille menevällä polulla kuulimme ylhäältä
puusta merkillistä ääntä. Puun latva oli aivan täynnä isoja pää alaspäin
roikkuvia lepakoita. Edellisestä lepakon bongaus kerrasta viisastuneena
lähdimme jatkamaan rivakasti matkaa kohti putouksia. Ajellessamme ympäri Pulau
Wehiä vierailimme useilla autioilla kookospalmujen reunustamilla
valkohiekkasilla rannoilla. Maisemat olivat joka puolella paratiisimaisen
kauniita. Ajellessa teki vaan mieli pysähtyä ja jäädä ihailemaan meren
kauneutta. Matkan aikana emme onnistuneet löytämään ravintolaa, joten päätimme
tulla syömään hyvät kala-annokset Iboih beachille. Illalla ajoimme vielä
skootterilla saaren toiselle puolelle, jossa nautimme tuoreet kookokset
kauniissa auringonlaskussa.
Matkalla vesiputoukselle
Pulau wehin autioranta
Mutkainen rantatie
Auringonlasku
Vuokrasimme Tirta Diversilta edullisesti
(12€) sukellusvälineet ja lähdimme sukeltamaan snorklatessa
hyväksi havaitsemiamme koralleja. Meidän oli tarkoitus uida ensin rantaa pitkin
sukelluspaikalle, mutta virtaukset meressä olivat juuri päinvastaiseen suuntaan
ja jouduimme jatkaa matkaa jalkaisin. Ensimmäisen sukelluksen aikana maskini
huurustui koko ajan, enkä oikein päässyt täysillä nauttimaan vedenalaisen
maailman antimista. Nousimme pintaan ja kävimme välissä lounaalla Yulian
ravintolassa. Vaihdoin maskini toiseen ja seuraava sukellus olikin
huomattavasti nautinnollisempi kokemus. Sukelsimme pienen virtauksen
myötäisesti, joten sukeltaminen tuntui kevyeltä. Syvimmissä kohdissa näkyi
paljon suuria kalaparvia. Näin myös isoimman ikinä näkemäni mureenan
lymyilemässä korallien suojissa. Sukelsin ensin lähemmäs katsomaan otusta,
mutta kun näin sen todellisen koon, päätin lähteä jatkamaan matkaa.
Sukellusta Pulau Wehillä:
Jossain vaiheessa löysimme saarelta Lake Toballa tapaamiamme
tuttuja. Josa oli tullut Pulau Wehille käytyään ensin harjoittelemassa
surfausta Banda Acehen lähellä sijaitsevalla Lampuukin rannalla. Saarelle oli
tullut myös Toballa tapaamamme hollantilainen mies. Lähdimme yhtenä päivänä
näiden kahden sankarin kanssa snorklaten Rubiah saarelle. Saarelle päästyämme
joimme teet ja lähdimme kävelemään saarella kulkevaa polkua pitkin toiselle
puolelle saarta. Snorklatessa saarelta takaisin Iboihin näimme meren
pohjassa ruostuneita autojen runkoja. Ilmeisesti ne olivat joutuneet meren pohjalle
vuoden 2004 tsunamin yhteydessä. Paikalliset kertoivat, että ennen
tsunamiaallon saapumista merivesi oli vetäytynyt kokonaan Iboihn ja Rubiah
saaren väliseltä alueelta. Voi vaan kuvitella, minkälainen voima aallolla on
täytynyt olla, sillä joissakin kohdissa saarten välillä on vettä monia kymmeniä
metrejä.
Hiekkarannan aallot
Ensimmäisten päivien aikana sää saarella
oli aurinkoinen ja kaikin puolin sopiva tällaiselle kauniille paratiisisaarelle. Yhtenä
iltana saarelle iski yhtäkkiä kova ukkosmyräkkä rankkasateineen. Olimme syömässä
iltapalaa Yulian ravintolassa, kun kuulimme kovan pamauksen ja huomasimme
salaman iskeneen ilmeisesti ravintolan muuntajaan. Onneksi kaikki selvisivät pamauksesta vain säikähdyksellä. Ukkosmyräkän jälkeen
ilma saarella muttui moneksi päiväksi sateiseeksi ja todella hiostavaksi. Ilma oli niin painostava, että kävellessä tuntui siltä
kuin olisi yrittänyt juosta maratonia kasvihuoneen sisällä.
Seuraavaksi ajattelimme lähteä parempien säiden toivossa mantereen rannikolle kokeilemaan joskos pääsisimme sisälle surfauksen saloihin -K
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti