perjantai 3. tammikuuta 2014

Viidakkoseikkailu vesiputoukselle - Pai, Thaimaa

Pai, 2013 Joulukuu



Torstaina päätimme lähteä patikoimaan 14km viidakkoreitille kohti vesiputousta. Olimme hyvin varustautuneet lenkkareilla tähän pitkään patikointiin. Heti alkumetreillä kuitenkin huomasimme, ettei lenkkarit tulisi säilymään tällä reissulla kuivina, sillä reitti sisälsi monia joen ylityksiä. Aluksi yritimme kuitenkin sitkeästi pitää kenkämme kuivina ottamalla ne aina pois ylittäessämme jokea. Pidemmän päälle se ei kuitenkaan toiminut ja päätimme kastaa lenkkarimme. Aluksi pohdimme, että fliplopit olisivat olleet parempi kenkävaihtoehto tälle reissulle, mutta eivät nekään olisi toimineet kaikissa jyrkissä nousuissa ja laskuissa. Tulimme siihen tulokseen, että kenkävalinta oli oikea kunhan vaan malttoi kastaa popot.  Reitti putoukselle oli kaiken kaikkiaan melko vaativa. Oman lisäjännityksen patikointiin toi joen virtaus ja liukkaat kivet joen ylityskohdissa. 
Polku vesiputoukselle
Välillä piti ylittää kaatuneita puita

Polun vierustalla asusteleva hämis

Päästyämme perille vesiputoukselle ihailimme korkealta tippuvaa vettä ja kävimme vähän vilvoittelemassa putouksen alla. Ylhäältä tippuvan veden alla pystyi ottaa niskahieronnan ja nauttia viidakon lumoavista maisemista. Putouksilla lenteli paljon erilaisia perhosia. Jostain syystä osa niistä tuli tekemään lähempää tuttavuutta ja laskeutui iholle. Ne ilmeisesti saivat hikisestä ihosta jotain tarvitsemaansa suolaa, kun imukärsällään niin vimmatusti tökkivät. Matka takaisin kävi huomattavasi nopeammin kun ei tarvinnut enää säätää kenkien kanssa. Loppumatkasta Eemeli meinasi astua musta-keltaisen suurehkon käärmeen päälle. Onneksi käärme taisi pelästyä yhtä paljon ellei enemmänkin kuin Eemeli, ja säntäsi hirveällä kyydillä karkuun.



Tuttavuutta tekevä perhonen
 Pohdimme reissun jälkeen, että olisimmekohan ikinä uskaltaneet kävellä reittiä putoukselle asti, mikäli emme olisi matkalla nähneet yhtäkään ihmistä tai kylttiä varmistukseksi siitä että olemme menossa oikeaan suuntaan. Mikäli vielä Eemelin näkemä käärme olisi sattunut polullemme aivan patikoinnin alussa, olisi sekin saattanut saada meidät tekemään u- käännöksen ja palaamaan pikaisesti skootterille.-K

Elämää Paissa (scrollaa alas):
http://eloakaakkoisaasiassa.blogspot.fi/2013/12/elamaa-chiang-maissa.html

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti