Saarielämää - Ko Bulon Leh, Thaimaa

Ko Bulon Leh, 2014 Tammikuu

Pohdimme pitkään lähtisimmekö Phuketista seuraavaksi Etelä- Thaimaan saarille, vai suuntaisimmeko suoraan Malesiaan Kuala Lumpuriin hankkimaan Indonesiaan 60 päivän viisumeita. Viikonloppu oli juuri tulossa ja tajusimme, ettei suurlähetystö luultavasti olisi auki muuten kuin arkisin. Viimeiseltä rajakäynniltä oli vielä jäänyt kymmenisen Thaimaassa oleskelupäivää jäljelle, joten pitihän ne hyödyntää. Niinpä päätimme suunnata kohti Pak Baran satamakaupunkia ja Koh Bulon Lehin saarta. 

Lähdössä Phuketista. Minun ja ison rinkkani piti vielä mahtua kyytiin :)

Otimme aamupäivällä Phuketista bussin Trangiin ja vaihdoimme Trangissa Pak Baran suuntaan menevään minibussiin. Minibussi ei vienyt meitä aivan perille asti, vaan jäimme johonkin noin kymmenen kilometrin päähän kaupungista. Onneksi meidän ei tarvinnut kauan seistä rinkkojemme kanssa, kun moottoripyörätaksit tulivat tarjoamaan kyytiä. Päästyämme Pak Baraan kävimme varaamassa veneliput Koh Bulon Leh:ille seuraavalle aamupäivälle. Jäimme yhdeksi yöksi edulliseen guesthouseen lähelle satamaa. Pak Bara oli mukava pysähdyspaikka, pieni ja edullinen satamakaupunki.

Päästyämme Koh Bulon Leh:ille kävimme etsimässä majoitusta Banka bayn puolelta Chaolae homestaysta. Siellä oli täyttä ja päädyimme viereisen guesthousen rantabungalowiin. Olimme ensimmäisen yön siinä ja seuraavana päivänä vaihdoimme Jungle hut guesthouseen, jossa viihdyimmekin useamman yön. 
 

Jungle hutin bungalow

Varaani Jungle hutilla

Pidimme paikasta erityisen paljon sijainnin takia. Jungle hut sijaitsi, kuten nimestäkin voi päätellä, viidakon läheisyydessä. Siellä oli kiva bongailla erilaisia eläimiä ja etenkin öisin nauttia mitä erilaisimmista viidakon äänistä. Aamupäivisin isot varaanit tulivat käppäilemään bungalowien ja ravintolan läheisyyteen. Niiden touhuja oli jännittävää seurailla. Jungle hut:issa bungalowit olivat siistejä, edullisia ja ruoka guesthousen ravintolassa oli hinta-laatusuhteeltaan erinomaista.  

Saaren varaaneja:

Mangrove Viper:

Saaressa pitkän hiekkarannan puoleiset majoitusvaihtoehdot olivat kalliimpia ja ne olikin ehkä enemmän suunnattu lapsiperheille. Myös ravintolat hiekkarannan puolella olivat huomattavasti kalliimpia kuin muilla rannoilla ja sisemmällä saaressa.

Saaren pitkä hiekkaranta

Uimatauko

Matkalla snorklailemaan

Päivisin kävimme snorklailemassa eri puolilla saaren rantoja. Mango bay:ssä  kalastajakylän lähettyvillä oli parhaimman näköiset korallit, vaikka ranta itsessään ei näyttänyt kovinkaan houkuttelevalta. Myös Banka bay:ssä oli ihan mukavasti korallia ja kaloja. Snorklatessa täytyy muistaa huomioida lasku- ja nousuvesien väliset vaihtelut. Ensimmäisenä päivänä innostuimme snorklailemaan hiukan pitempään ja vesi ehti laskea aika matalalle ennen kuin tulimme pois vedestä.

Päätettiin kokeilla yhtenä iltapäivänä, pystyisikö saarella harrastamaan itsenäistä viidakkopatikointia. Olimme kuulleet, että Coconut baarilta lähtee jonkinlainen lähes umpeen kasvanut polku. Lähdimme päättäväisesti kävelemään rantasandaalit jalassa syvemmälle viidakkopolkua pitkin. Ensimmäisen viiden minuutin jälkeen piti pysähtyä lisäämään hyttysmyrkkyä. Itikoita tuntui olevan kaikkialla ja jos pysähtyi, ne hyökkäsivät kimppuun välittömästi. Tuntui ettei ympäristöstä oikein pystynyt nauttimaan, kun koko ajan piti huolehtia hyttysistä ja yrittää pysyä liikkeessä. Jossain vaiheessa kuulimme sellaisen äänen, kuin jokin iso eläin olisi hypännyt puusta maahan ja lähtenyt pakoon. Ajattelimme sen olleen varaani, mutta emme ennättäneet nähdä mikä oli äänen todellinen alkuperä. 

Hyttysmyrkkyä lisää!

Maisemaa kävelyretkeltä

Laskuveden aikaan saaren rannikkoa pääsi kiertelemään kävellen

Vuokrasimme kalastajakylästä päiväksi kanootin. Otimme snorklausvälineet mukaan paattiin ja lähdimme melomaan saarta ympäri. Olimme katsoneet kartasta missä korallit suurin piirtein sijaitsivat ja lähdimme tutkiskelemaan näitä paikkoja. Matkan varrella oli snorklauksen lisäksi paljon muutakin nähtävää. 

Saaren rannikolla oli kaksi luolaa ja muutamia kivoja autioita pikkurantoja, joihin kanootilla oli helppo päästä. Alkumatkasta kävimme kanootilla luolassa ja jouduimme lepakoiden pommitettavaksi. Ne eivät ilmeisesti tykänneet, että meloimme niin syvälle niiden kotiluolaan. Samaan aikaan kun yritimme nopeasti meloa takaisin suuaukolle, tulikin isoja laineita, jotka meinasivat kiikuttaa meitä syvemmälle luolaan ja päin luolan seiniä. Ehkä sinne ei ollut sittenkään järkevää mennä kajakilla. 

 

Meloimme hissuksiin saaren ympäri pitäen aina välillä pitkiä lepotaukoja. Illalla halusimme vielä nähdä auringonlaskun ja ruokailemaan lähtevät lepakot, joten meidän piti meloa takaisin lepakkoluolien läheisyyteen. Tällä kertaa ymmärsimme pysyä kauempana luolasta. -K

Auringonlaskua ihailemassa

Elämää Ko Bulon Lehillä (Klikkaa alla olevaa linkkiä ja scrollaa alas):
http://eloakaakkoisaasiassa.blogspot.fi/2013/12/elamaa-chiang-maissa.html