perjantai 3. tammikuuta 2014

Saarielämää - Pikku Koh Chang, Thaimaa



Pikku Koh Chang, 2013 Joulukuu


Saavuimme Koh Changille kolme päivää ennen joulua. Olimme hiukan epävarmoja mikä saaren rannoista olisi mukavin. Päätimme seurata kahta samalla minivanilla satamaan tullutta tyttöä, jotka olivat maininneet heidän ystävästään joka tuli aina uudelleen ja uudelleen tietylle rannalle. Meillä on todella loistava bungalowi Mama`s guesthousessa ihan meren rannassa. Bungalowissa ihaninta on sen iso terassi, johon mahtuu helposti kaksi riippukeinua, eikä terassin maisemissakaan ole mitään valittamista. Meillä on ollut tapana vetää vuoroaamuin toisillemme pienin lihaskuntojumppa ja terassi on siihen juuri sopiva. 

Meidän terassi

Meidän koti



Toisena päivänä saarella tapasimme aamupalapöydässä suomalaisen naisen. Lähdimme hänen ja saksalaisen Andyn kanssa saaren järvelle. Valitsimme vaikeakulkuisen reitin, jonka varrella oli paljon erilaisia eläimiä.  Andy näki vilauksen jonkin melko ison liskon hännästä. Aluksi ajattelimme sen olevan kaimaani, mutta myöhemmin saimme kuulla otuksen olevan luultavasti jokin isohko lisko. Järven vesi oli kirkasta ja virkistävää. Kotimatkalla poikkesimme paikallisen kylän lähellä sijaitsevaan ravintolaan. Tonnikalasalaatti ja tuore juuri leivottu leipä maistuivat friteerattujen kananpalojen ja dipin kera herkullisilta. Take away:na otimme vielä palan kotona leivottua omenapiirakkaa. Myöhemmin tästä samaisesta ravintolasta tuli meidän kantapaikka. Vaikka matkaa ravintolalle on useampi kilometri, ajauduimme aina vaan uudelleen ja uudelleen sinne. 



"Polku" oli kasvanut hieman umpeen



Rannalla oli vulkaanista hiekkaa

Mumskun tekemä palmunlehtinen koiranlelu



Seuraavana päivänä lähdimme patikoimaan viidakkoista rantapolkua pitkin saaren toiselle puolelle. Polkua oli helppo seurata etsimällä tiemerkkeinä käytettyjä tyhjiä vesipulloja reitin varresta. Kävelimme luonnonpuiston läheisyydessä olevalle yksinäiselle rannalle. Rannalla ei ollut meidän lisäksi kuin muutama thaimaalainen mies pitämässä rantaa siistinä. Eemeli löysi rannan vedestä ison lasinsirun ja lähti kiikuttamaan sitä pois rannan läheisyydestä ja sai thaimaalaiselta mieheltä kiitokset lasinsirun korjaamisesta. Vaikutti siltä, että mies välitti aidosti rannan siistinä pysymisestä ja oli kiitollinen tästä pienestä teosta. Vietettyämme aikaa rannalla lähdimme tallustamaan eteenpäin kohti luonnonpuistoaluetta. Olimme melko toiveikkaita, että näkisimme tälläkin matkalla paljon eläimiä ja etenkin lintuja, mutta jostain syystä meidän piti vain tyytyä kuuntelemaan mitä erilaisempia ääniä näkemättä äänten alkuperää. Löysimme hylätyn bungalow kylän, jossa oli useampi heikohkoon kuntoon päässyt värikäs bungalow ja jonkinlainen päärakennus. Alue oli jo melko hyvin kasvanut umpeen kasvillisuutta, eikä rakennuksiin enää mennyt kunnollisia polkuja. Ehkä siinä on joskus kymmeniä vuosia sitten voinut olla mukava pikku bungalowkylä joka on jossain vaiheessa menettänyt kiinnostuksensa. 




Opimme, että kiinanruusuja voi syödä

 
Jatkoimme matkaa rannnan vierustaa kohti saaren keskellä olevaan kylään. Kävimme taas syöpöttelemässä tonnikalasalaatit ja tuoreet leivät hyväksi toteamassamme ravintolassa kylän lähellä.



Jouluaattona meidän rannan toisessa päässä sijaitsevalla guesthousella oli joulubileet. Ohjelmaan kuului nuoralla kävelyä, tulishowta ja grillausta. Nuorallakävelijä oli Malesialainen hyvin pienikokoinen ja ketterä nuorimies, joka liikkui uskomattoman kevyen oloisesti nuoralla. 



Koh Changilla olo aikanamme täällä on ollut useita grillibileitä, joissa kaikissa on jonkinlainen buffetpöytä josta voit valita haluamasi pöperöt grilliherkkujen lisukkeiksi. Ihan mukava tapa viettää iltaa mutustellen herkullista ruokaa pimenevässä yössä ja ihailla tulishowta. 


Joulun viettoa FIN-LTU-BRA

Aktiviteetteja saarelta ei ihan hirveästi löydy, ellei ole itse innokas patikoimaan saaren eri reittejä, tai käymään pitkillä uimareissuilla. Joissakin guesthouseissa vuokrataan kanootteja, joilla voi tyynellä säällä meloa rannalta toiselle. Useimmissa majoituspaikoissa on jonkinlainen pieni kirjasto, josta pystyy lainaamaan kirjoja. Tosin useimmat kirjoista ovat saksan kielisiä, mutta välillä saattaa tuurilla löytää jonkin englannin kielisenkin opuksen. Iltaisin ennen auringonlaskua innokkaat rantalenttiksen pelaajat kokoontuvat rannalle pelailemaan ja nauttimaan auringonlaskun maisemista. Saaren rannat eivät ole kovinkaan kirkasvetisiä emmekä ole tästä syystä kokeilleet näkisikö vedessä snorklata. Silloin tällöin suurten rantakivien läheisyydessä näkee jonkun kokeilemassa snorklausta, mutta ei tämä varsinaisesti ole siihen hommaan tarkoitettu paikka. Tuulet ovat öisin ja aamuisin melko kovia. Ajattelimmekin että saaren toiselta rannalta voisi löytyä Eemelille sopivan tuulinen paikka varjon maakäsittelyyn. Minäkin sain ohjeistettuna kokeilla varjon ylös saamista, mutta eihän siitä arvatenkaan mitään tullut. 


Olemme olleet saarella reilun viikon verran ja tähän mennessä olemme yöpyneet jo kolmessa eri guesthousessa. Joulukuun loppu on täällä suosituinta turistikautta ja monet jo aikaisemmin täällä käyneet matkaajat ovat tykästyneet saareen niin kovin, että varaavat netistä juuri tietyn bungalowin tietyksi aikaa. Silloin kun bungalowiin on tehty varaus tietyksi päiväksi meidän täytyy luonnollisesti etsiä itsellemme uusi majoitus. Suurin osa saaren turisteista on saksalaisia. Arviolta voisin veikata heitä olevan täällä ainakin 70%. 


Elämää Pikku Koh Changilla (scrollaa alas):
http://eloakaakkoisaasiassa.blogspot.fi/2013/12/elamaa-chiang-maissa.html

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti