Suomen kesä Indonesiassa- Lake Toba, Indonesia

Danau Toba, 2014 Tammikuu

Lensimme Kuala Lumpurista iltalennolla Indonesian Medaniin ja otimme heti lentokentältä viisi tuntia kestävän minivan kyydin Toba järvelle. Jouduimme jäämään yöksi Parapatin satamakaupunkiin, josta otimme aikaisin seuraavana aamuna venekyydin kohti Samosirin saarta. Matkalla tapasimme paikallisen miehen, jonka tehtävänä oli tuoda turisteja Samosir Cottage guesthouseen. Mies surkutteli, että reissaajien internetissä tekemät etukäteisvaraukset ovat viemässä hänen elantonsa. Päätimme omalta osaltamme auttaa miestä yöpymällä kaksi ensimmäistä yötä kyseisessä guesthousessa. Paikka oli mukava ja ravintolan ruoka oli todella herkullista. Varsinkin kala-annokset olivat yllättävän maukkaita. Olimme kierrelleet muita guesthouseja ja halusimme jatkossa yöpyä kolmiokattoisessa suuaukkonsa puolesta hobittitaloa muistuttavassa batakkitalossa. Niinpä vaihdoimme muutaman yön jälkeen Matahari guesthouseen, josta saimme talon kauniilla näköalalla aivan järven rannasta. 

Samosir cottages

Batakkitalo Mataharissa

Maisema Batakkitalon terassilta

Lemmikki kissi

Punkkikseksi nimetty koira

Ensimmäisenä iltana menimme Roy`s bubiin kuuntelemaan livemusiikkia. Löysimme baarista heti tutun suomalaisen. Lähtiessämme Suomesta tutustuimme lennolla Josaan, jolla oli suurin piirtein yhtä pitkä matka edessään kun meilläkin. Olimme kertoneet hänelle menevämme Pohjois- Thaimaaseen ja Laosiin ennen Lake Toballe tuloa. Josa taas kertoi meille reissaavansa kuukauden Thaimaassa, jonka jälkeen miehen suunnitelmiin kuului reissata Vietnamissa. Jostain syystä molempien suunnitelmat olivat muuttuneet ja satuimme kohtaamaan Lake Toballa. 

Yhtenä päivänä vuokrasimme skootterin ja lähdimme ajelemaan kohti vuoristoa. Maisemat vuoristoisilla teillä olivat kauniita. Pysähdyimme syömään vuoren huipulta löytyneeseen pieneen kylään. Löysimme ravintolan, jonka tarjoamiin ruokavaihtoehtoihin kuului paistettu possun pala tai purkkinuudelikeitto. Possu oli kuulemma pienistä ennakkoluuloista huolimatta oikein herkullista ja purkkinuudelikeittokin maistui kun oli nälkä. 

Maisemaa vuoristotiellä

Skootteriajelulla

 

Luonnon palvontaa patsailla

Vuoristossa vierailun jälkeen lähdimme ajelemaan kohti kuumia lähteitä. Emme onnistuneet löytämään varsinaisia lähteitä. Löysimme vaan ison kuuman uima-altaan, johon kuumien lähteiden vesi oli johdettu. Altaassa oli ihan mukava käydä liottamassa itseään, vaikkakin Paissa koettujen lähteiden jälkeen tämä oli pienoinen pettymys. 

Jatkoimme matkaamme Samosirin saarella olevalla pienelle Sidihoni järvelle. Pysähdyimme järven lähettyvillä olleille kumpuisille biisonien laitumille ihailemaan maiseman kauneutta. Jatkoimme tauon jälkeen vielä tietä eteenpäin ja saavuimme jonkinlaiseen pieneen kylään. Kyselimme kylästä neuvoa, miten pääsisimme parhaiten takaisin Tuk Tuk:iin. Saimme kylän miehiltä kutsun pelaamaan lentopalloa heidän kanssaan. Hetken päästä istuttuani kentän laidalla katsomassa miesten peliä kylän nainen tuli kysymään haluaisimmeko maistaa paikallista viiniä. Hetken päästä hän kantoi mukanaan isoa muovista kannua täynnä valkoista juomaa. Myös kylän lapset tulivat kentän laidalle uteliaina, mutta ujoina ihmettelemään meitä. Onneksi laukkuun oli sattunut jäämään maapähkinöitä, joilla sain kevennettyä lasten jännitystä. Harmillista vain aurinko oli jo laskemassa, emmekä voineet jäädä pidemmäksi aikaa pelailemaan kyläläisten kanssa. Tuntui vähän siltä, että päivä jäi kesken. Saarella oli niin paljon nähtävää, ettei yksi päivä skootterilla tuntunut riittävän laisinkaan. 

Sidihoni järvi

Viluinen onkija

Kukkuloilla ihailemassa maisemaa

Vuokrasimme muutamana päivänä myös polkupyörät. Niillä oli käytännöllistä kulkea Tuk Tukin alueella paikasta toiseen. Vierailimme myös hiukan pidemmällä sijaitsevalla guesthousella, johon ei ollut tullut kävellen lähdettyä. Olimme kuulleet, että guesthousen rannalla oli palmuun kiinnitetty liaani missä sai roikkua ja hyppiä siitä järveen. Kävimme kokeilemassa ja mukavastihan siinä kiikkui.

Pulikoimisen jälkeen lähdimme etsimään vesiputouksia. Kuljimme pyörillä niin pitkälle kun pääsimme ja jatkoimme matkaa kävellen. Edellisenä iltana oli satanut kaatamalla vettä ja polun kivet ja kannot olivat todella liukkaita. Joissakin kohdissa polku kulki kapeana kallion vierustaa pitkin syvän rotkon yläpuolella. Polulla ei siis juurikaan ollut varaa ottaa harha-askeleita. Tähän aikaan vuodesta virtaavan veden määrä putouksessa oli vähäinen ja päätimmekin kokeilla mennä takaisin alaspäin putouksen kiviä pitkin. Kivillä pomppiminen oli mukavaa puuhaa, tosin liukkaiden kivien kanssa piti olla varovainen. Pääsimme kuitenkin muutamaa pintanaarmua lukuun ottamatta ehjin nahoin takaisin alas.  -K

Pyöräilemässä

Matkalla vesiputouksille

Elämää Lake Toballa video:
https://www.youtube.com/watch?v=HUQU4yWV8D0
http://eloakaakkoisaasiassa.blogspot.fi/2013/12/elamaa-chiang-maissa.html