Suomen kesä Indonesiassa- Lake Toba, Indonesia

Danau Toba, 2014 Tammikuu

Lensimme Kuala Lumpurista iltalennolla Indonesian Medaniin ja otimme heti lentokentältä viisi tuntia kestävän minivan kyydin Toba järvelle. Jouduimme jäämään yöksi Parapatin satamakaupunkiin, josta otimme aikaisin seuraavana aamuna venekyydin kohti Samosirin saarta. Matkalla tapasimme paikallisen miehen, jonka tehtävänä oli tuoda turisteja Samosir Cottage guesthouseen. Mies surkutteli, että reissaajien internetissä tekemät etukäteisvaraukset ovat viemässä hänen elantonsa. Päätimme omalta osaltamme auttaa miestä yöpymällä kaksi ensimmäistä yötä kyseisessä guesthousessa. Paikka oli mukava ja ravintolan ruoka oli todella herkullista. Varsinkin kala-annokset olivat yllättävän maukkaita. Olimme kierrelleet muita guesthouseja ja halusimme jatkossa yöpyä kolmiokattoisessa suuaukkonsa puolesta hobittitaloa muistuttavassa batakkitalossa. Niinpä vaihdoimme muutaman yön jälkeen Matahari guesthouseen, josta saimme talon kauniilla näköalalla aivan järven rannasta. 

Samosir cottages

Batakkitalo Mataharissa

Maisema Batakkitalon terassilta

Lemmikki kissi

Punkkikseksi nimetty koira

Ensimmäisenä iltana menimme Roy`s bubiin kuuntelemaan livemusiikkia. Löysimme baarista heti tutun suomalaisen. Lähtiessämme Suomesta tutustuimme lennolla Josaan, jolla oli suurin piirtein yhtä pitkä matka edessään kun meilläkin. Olimme kertoneet hänelle menevämme Pohjois- Thaimaaseen ja Laosiin ennen Lake Toballe tuloa. Josa taas kertoi meille reissaavansa kuukauden Thaimaassa, jonka jälkeen miehen suunnitelmiin kuului reissata Vietnamissa. Jostain syystä molempien suunnitelmat olivat muuttuneet ja satuimme kohtaamaan Lake Toballa. 

Yhtenä päivänä vuokrasimme skootterin ja lähdimme ajelemaan kohti vuoristoa. Maisemat vuoristoisilla teillä olivat kauniita. Pysähdyimme syömään vuoren huipulta löytyneeseen pieneen kylään. Löysimme ravintolan, jonka tarjoamiin ruokavaihtoehtoihin kuului paistettu possun pala tai purkkinuudelikeitto. Possu oli kuulemma pienistä ennakkoluuloista huolimatta oikein herkullista ja purkkinuudelikeittokin maistui kun oli nälkä. 

Maisemaa vuoristotiellä

Skootteriajelulla

 

Luonnon palvontaa patsailla

Vuoristossa vierailun jälkeen lähdimme ajelemaan kohti kuumia lähteitä. Emme onnistuneet löytämään varsinaisia lähteitä. Löysimme vaan ison kuuman uima-altaan, johon kuumien lähteiden vesi oli johdettu. Altaassa oli ihan mukava käydä liottamassa itseään, vaikkakin Paissa koettujen lähteiden jälkeen tämä oli pienoinen pettymys. 

Jatkoimme matkaamme Samosirin saarella olevalla pienelle Sidihoni järvelle. Pysähdyimme järven lähettyvillä olleille kumpuisille biisonien laitumille ihailemaan maiseman kauneutta. Jatkoimme tauon jälkeen vielä tietä eteenpäin ja saavuimme jonkinlaiseen pieneen kylään. Kyselimme kylästä neuvoa, miten pääsisimme parhaiten takaisin Tuk Tuk:iin. Saimme kylän miehiltä kutsun pelaamaan lentopalloa heidän kanssaan. Hetken päästä istuttuani kentän laidalla katsomassa miesten peliä kylän nainen tuli kysymään haluaisimmeko maistaa paikallista viiniä. Hetken päästä hän kantoi mukanaan isoa muovista kannua täynnä valkoista juomaa. Myös kylän lapset tulivat kentän laidalle uteliaina, mutta ujoina ihmettelemään meitä. Onneksi laukkuun oli sattunut jäämään maapähkinöitä, joilla sain kevennettyä lasten jännitystä. Harmillista vain aurinko oli jo laskemassa, emmekä voineet jäädä pidemmäksi aikaa pelailemaan kyläläisten kanssa. Tuntui vähän siltä, että päivä jäi kesken. Saarella oli niin paljon nähtävää, ettei yksi päivä skootterilla tuntunut riittävän laisinkaan. 

Sidihoni järvi

Viluinen onkija

Kukkuloilla ihailemassa maisemaa

Vuokrasimme muutamana päivänä myös polkupyörät. Niillä oli käytännöllistä kulkea Tuk Tukin alueella paikasta toiseen. Vierailimme myös hiukan pidemmällä sijaitsevalla guesthousella, johon ei ollut tullut kävellen lähdettyä. Olimme kuulleet, että guesthousen rannalla oli palmuun kiinnitetty liaani missä sai roikkua ja hyppiä siitä järveen. Kävimme kokeilemassa ja mukavastihan siinä kiikkui.

Pulikoimisen jälkeen lähdimme etsimään vesiputouksia. Kuljimme pyörillä niin pitkälle kun pääsimme ja jatkoimme matkaa kävellen. Edellisenä iltana oli satanut kaatamalla vettä ja polun kivet ja kannot olivat todella liukkaita. Joissakin kohdissa polku kulki kapeana kallion vierustaa pitkin syvän rotkon yläpuolella. Polulla ei siis juurikaan ollut varaa ottaa harha-askeleita. Tähän aikaan vuodesta virtaavan veden määrä putouksessa oli vähäinen ja päätimmekin kokeilla mennä takaisin alaspäin putouksen kiviä pitkin. Kivillä pomppiminen oli mukavaa puuhaa, tosin liukkaiden kivien kanssa piti olla varovainen. Pääsimme kuitenkin muutamaa pintanaarmua lukuun ottamatta ehjin nahoin takaisin alas.  -K

Pyöräilemässä

Matkalla vesiputouksille

Elämää Lake Toballa video:
https://www.youtube.com/watch?v=HUQU4yWV8D0
http://eloakaakkoisaasiassa.blogspot.fi/2013/12/elamaa-chiang-maissa.html

Thaipusam Hindufestari- Kuala Lumpur, Malesia

Thaipusam, 2014 Tammikuu

Joutuessamme odottelemaan Kuala Lumpurissa viikonlopun yli Indonesian viisumeita, meille tarjoutui loistava tilaisuus päästä seuraamaan suurta hindujen Thaipusam juhlaa. Juhlaa vietettiin Kuala Lumpurin lähettyvillä sijaitsevilla Batu luolilla. Luolien sisällä oli hindutemppeleitä, joihin pääsi kiipeämällä 272 askelta pitkät portaat. Osa juhliin osallistujista kantoi päänsä päällä ylös temppelille maitopurnukoita. Ylhäällä maito kaadettiin hindupatsaan päälle. Osa juhlijoista lävisti selkänsä ihon terävillä koukuilla. Jotta koukut tuntuivat kivuliailta, niihin ripustettiin roikkumaan painoksi sitrushedelmiä. Lävistetyt juhlijat tanssivat ympäriinsä ihmisjoukon keskellä ja vaipuivat jonkinlaiseen transsitilaan. Yksi traditioon osallistuneista miehistä jopa pyörtyi poskien läpi kulkevan suulävistyksen poiston yhteydessä. -K

Kuva-arvoitus 1

Mitä kuvassa näkyy?

Kolmen arvauksen (kommentin) jälkeen kerromme, mitä ainakin luulemme kuvan esittävän.

Kaupungin ainoat farangit? -Bahau, Malesia

Bahau, 2014 Tammikuu

Suurlähetystössä käynnin jälkeen päätimme lähteä pois pääkaupungin vilinästä ja matkata vuorten läheisyyteen viettämään rauhallisempaa kaupunkielämää. Eemeli oli etsinyt Malesiasta hyviä varjoliitopaikkoja ja yksi niistä sattui olemaan sopivan bussimatkan päässä Kuala Lumpurista Bahaun pikkukaupungissa. Emme olleet ottaneet paikasta selville etukäteen juurikaan mitään, hyppäsimme vain avoimin mielin bussin kyytiin.

Vanki ruokkii vapaata lajitoveriaan

Seuraavan päivän suunnitelmiin kuului varjoliitopaikan etsiminen vuorilta. Heräsimme aamulla aikaisin ja pakkasimme reppuun muutaman pullon vettä ja evääksi leipää ja hedelmiä. Emme onnistuneet löytämään skootteria vuokralle, joten meidän piti mennä vuorille kävellen. Rinteillä kulki monia eri teitä ja polkuja ristiin ja rastiin. Niistä oli vaikea löytää oikeaa. Aluksi lähdimmekin taivaltamaan sähkölinjojen juurella kulkevaa kinttupolkua pitkin ylemmäs. Reitti oli vaikeakulkuinen ja eteneminen oli hidasta. Löysimme onneksi isomman ja paremman tien, jota lähdimme seurailemaan. 

Matkalla vuorenhuipulle...

...auringon noustessa...

...pitkällä polulla.

Ylhäällä vuoren huipulla pidimme ansaittua evästaukoa. Jossain vaiheessa aloimme kuulla koiralauman äkäistä haukuntaa. Toivoimme, etteivät koirat haukkuneet meidän takiamme. Mielessä kävi, että kulkukoirien lauma ei välttämättä olisi kaikkein ihmisystävällisin kohdattava autioilla vuorten rinteillä. Hetken päästä meille kuitenkin selvisi koirien haukunnan todellinen syy. Kuulimme vierestämme puskien kahinaa ja oksien rasahtelua. Ajattelin automaattisesti, että sieltä saattaisi juosta eteemme vihainen koira. Yllätyksekseni puskasta esiin tulikin hämmentyneen näköinen villisika. Koiralauma oli  ilmeisesti jahdannut sikaa ja se oli juossut pakoon suoraan meidän luokse. Villisika katseli meitä hetken ihmeissään ja lähti sitten jatkamaan pakoreissuaan. Hetken päästä koiralauma juoksi ohitsemme haistellen maasta villisian jättämiä hajujälkiä. 

Evästauko huipulla.

Lentämässä.

Vuorilla vierähti koko päivä. Rankan päivän päätteeksi saimme ystävälliseltä malesialaiselta mieheltä kyydin takaisin hotellille. Mies pyysi meitä illallistamaan hänen ja ystäviensä kanssa kiinalais-malesialaisia merenelävistä tehtyjä ruokia. Ruoka ei ollut aivan sellaista, mitä itse tilaisi ravintolasta, mutta uusia ja hiukan vieraampia makuja on aina kiva maistella. Ravintolan kokkikin innostui tarjoamaan meille kaikenlaisia pieniä erikoisuuksia, kuten suolaisen happamia lakritsin makuisia kuivattuja luumuja kirpeän pienen sitrushedelmän kanssa. Ilta oli oikein mukava ja ihmiset ympärillämme olivat todella ystävällisiä. Eräskin nainen tuli juttelemaan kanssamme, koska hän oli nähnyt Eemelin varjoliitävän. Nainen halusi tietää olimmeko tulleet varjoliitimen kanssa kotimaastamme Malesiaan J Siinä sitä sitten olikin vähän selittelemistä. Luulen, että Bahaussa kokemamme ystävällisyys johtui osittain siitä, ettei kaupungissa juurikaan käy turisteja.

Malesialainen illallinen.

 

Mustekalarenkaita, kalaa, kookospitoista katkarapumureketta.

 Olimme Bahaussa kaiken kaikkiaan neljä yötä. Viimeisenä päivänä lähdimme hiukan pidempänä sijaitseville vuorille etsimään toista varjoliitopaikkaa. Tämä vuoristo oli korkeampi kuin edellinen ja nousut tuntuivat huomattavasti rankemmilta. Etenimme hitaasti kohti huippua. Erehdyimme taas muutaman kerran polulta ja matkaan vierähti lähes kaksi tuntia. Lentoonlähtö paikalla söimme evästä ja odottelimme sopivia tuulia. Lopulta Eemeli pääsi ilmaan ja lenteli jonkin aikaa vuoren rinteen yläpuolella. Tuulet ja termot eivät kuitenkaan olleet riittäviä, joten hänen täytyi laskeutua vuoren huipulla kulkevalle polulle. Laskeutuminen onnistui muuten hyvin, mutta varjon punokset jäivät kiinni puihin ja pensaisiin. 

Varjo puskassa.

Selviteltyämme varjon punokset lähdimme kävelemään vuoristotietä alaspäin. Hetken kuljettuamme näimme edessämme villisikalauman. Ensimmäiseksi taas tuli mieleen, saattaisivatko ne olla agressiivisia. Olimme juuri edellisenä iltana lukeneet villisikojen voivan hyökätä ihmisten kimppuun, mikäli niillä on pieniä poikasia puolustettavana. Onneksemme siat vain katselivat hetken meitä, jonka jälkeen ne painelivat takaisin pusikkoon. Pitkällä taipaleella alas näimme ensimmäistä kertaa tämän reissun aikana apinoita. Ne olivat ilmeisesti syömässä iltapalaa polun läheisissä puissa. 

Kävelymatkalla takaisin kaupunkiin saimme kokea kaiken ystävällisyyden jälkeen myös hiukan rasistista kohtelua. Nuori mies ajoi kavereineen skootterilla ohitsemme ja huusi ”farang” näyttäen samalla keskisormeaan. -K


Elämää Bahaussa:
http://eloakaakkoisaasiassa.blogspot.fi/2013/12/elamaa-chiang-maissa.html

Varjoliitoa Bahaussa:
http://eloakaakkoisaasiassa.blogspot.fi/2013/12/varjoliitoa-thaimaassa-chiang-mai.html