perjantai 6. joulukuuta 2013

Elämää - Chiang Maissa, Paissa, pikku Koh Changilla, Phuketissa, Koh Bulon Lehillä, Bahaussa, Lake Toballa, Bukit Lawangissa, Pulau Wehillä, Chitwanissa


Reppureissu blogi


Tähdellä merkitty kotimme 5 kk:n ajalta

 

Elämää Chiang Maissa - Sisämaakaupunki Tampere Thaimaassa

Joulukuu 2013

Makaamme Smilehouse guesthousemme uima-altaalla keskellä Chiang Maita kirjoittelemassa näitä ajatuksia. Katselemmme ja samalla editoimme myös videopätkiä niistä tapahtumista, joita on tullut kuvattua. Edessämme on GH:n ravintola, mistä voi halutessaan tilata mitä tekee mieli, esim. lounaan kahdelle n. 200 baht. Skootterimme on parkissa n. 10 m päässä ja sillä voi vapaasti huristella mihin milloinkin mieli tekee. Huulessani on Arlannan lentokentältä ostamaani nuuskaa, joka on myös hyvää kauppatavaraa vaikkapa lähistöllä olevalle Suomibaarille. Chiang Maissa on myös hieno suomalaisyhteisö, oikea Tampereen invaasio, joka elelee talvet leppoisaa elämää tässä mukavan rauhallisessa kaupungissa. Tänään on kuninkaan syntymäpäivä ja alkoholin myynti on kiellettyä, mutta kantabaari lienee silti olevan auki, jos sille päälle sattuu. Pitkin päivää on jonkinlaista pientä häppeninkiä kaupungilla. Kohta pitää muistaa hakea pyykit kadun toisella puolella olevasta pesukoneesta. Life in Chiang Mai. -E




Mihin sillä skootterilla sitten voi Chiang Maissa hurauttaa:
http://eloakaakkoisaasiassa.blogspot.fi/2013/12/tiikereita-paijaamassa-kaarmeita.html
http://eloakaakkoisaasiassa.blogspot.fi/2013/12/varjoliitoa-thaimaassa-chiang-mai.html
http://eloakaakkoisaasiassa.blogspot.fi/2013/12/futismatsi-chiang-mai.html
http://eloakaakkoisaasiassa.blogspot.fi/2013/12/vuoristo-chiang-mai.html
http://eloakaakkoisaasiassa.blogspot.fi/2013/12/viiriaisenmunien-keittoa.html

Elämää Paissa - Elämyksiä vuoriston ympäröimässä laaksossa

Joulukuu 2013

Elämää Paissa – Elämyksiä; kokemusten, keskusteluiden ja mietiskelyn kautta

Minulla matkaaminen pitää sisällään elämyksiä. Mukava oleilukin ja jonkin hyväksi todetun elämänkierron toistaminenkin jossakin mukavassa ympäristössä on mukavaa, mutta elämysten kautta niihinkin saa uutta perspektiiviä. Mitä matkaaminen sinusta pitää sisällään?

Elämyksillä tarkoitan tällä hetkellä kokemuksia, keskusteluita ja mietiskelyä. Videoissamme on kuvattu joitakin kokemuksiamme. Kokemusten lisäksi tulee mieleen ainakin kaksi muuta elämysten osa-aluetta; sosiaaliset kanssakäymiset erilaisten ihmisten kanssa, eli keskustelut, sekä elämän menon seuraaminen ja mietiskely vaikkapa aamiaispaikassa. Näitä kahta jälkimmäistä ei edes halua eikä välttämättä voikaan kuvata jaettavaksi, mutta alla pari esimerkkiä, jotta ymmärrätte mitä tarkoitan. Mitä muita elämyksen osa-alueita sinulla tulee mieleen?

Mietiskelyä; Juuri äsken pari travelleria kysyivät apua, missä voisivat korjauttaa yöllä kaadetun skootterinsa peilin. Paikallinen Thaimaalainen nainen ei ainoastaan päätynyt opastamaan heitä korjaamolle, vaan tarjoutui myös viemään skootterin korjattavaksi, koska arveli korjaajien pyytävän häneltä vähemmän. Kuinka moni teistä olisi tehnyt saman samassa tilanteessa olevalle Suomessa ongelmissa olevalle ulkomaalaiselle? Tai edes parhaalle kaverillesi? Tämä etenkin pienemmissä paikoissa esiintyvä avuliaisuus on kunnioitettavaa.

Keskusteluita; Keskustelut eri ikäisten ja erilaisten ihmisten kanssa. Esimerkiksi eilen jäin sattumoisin naapuribungalowin terassille pariksi tunniksi jakamaan ajatuksia paljon maailmaa nähneen juuri Uudesta-Seelannista karkotetun Irlantilaissyntyisen 41-vuotiaan miehen kanssa. Keskustelu esimerkiksi hänen kanssaan sivuammistamme aiheista; matkaaminen ennen ja nykyään, ns. kuudennen aistin – toisen ihmisen tunteiden aistimisen ja niihin samaistumisen tai niihin vaikuttamisen – olemassa olo, lihansyönti, päihteet, uskonnot ja nykypolitiikka avaavat varmasti kummallekin uusia näkökulmia. Sääli, että englannin kielen taitoani ei vielä voi kutsua sujuvaksi, mutta onneksi pystyn jo käymään tällaisia keskusteluita ymmärtäen ja tullen ymmärretyksi ja samallahan kielitaitokin kehittyy. Myös keskustelut keveämmistä aiheista vaikkapa illalla nuotion äärellä porukassa ovat hauskoja ja antoisia ja niissä voi fiiliksen mukaan pidättäytyä myös taustemmalla.

Kokemuksia; Nämä ovat mielestäni parhaita jaettuna ja tunnen olevani onnekas saadessani jakaa nämä rakkaan kihlattuni kanssa. Osa näistä onkin jo täällä blogissa ja uusia mielenkiintoisia kuulee ja löytää enemmän kuin tämän talven aikana ehtii kokea, mutta sehän matkaamisessa hienoa onkin. On kuin lapsi jälleen nähden ja kokien joka päivä jotain uutta, mutta leikkikenttänä onkin tällä kertaa koko maailma. Illalla odottaa taas yksi ennennäkemätön elämys; Reggae festarit Paissa. -E


Elämää pikku Koh Changilla - Saarielämää luonnon keskellä, kellonasi aurinko


Joulukuu 2013

Thaimaan länsirannikolla olevalla pikku Koh Changilla elämä pelkistyy perusasioihin ja huomaat olevasi onnellinen. 

Muutaman päivän jälkeen huomasin eläväni itseni sanelemaa rutiinia ja tämän rauhallisemman ja vapaamman elämänrytmin haluaisin tuoda jollain tapaa myös matkan ulkopuoliseen arkeeni. Mikropuuron 5 min hotkimisen sijaan nautinkin aamiaisen rauhassa guesthousen ravintolassa katsellen kirkastuvaa päivää, vaihtaen pari sanaa tutuksi tulleiden rantalaisten kanssa ja seuraillen rannalla olevia eläimiä. Päivisin saatoin mennä hierojalle, käydä maakäsittelemässä varjoliidintä, kiertää niemenkärjen haastavia rantakalliokiviä pitkin kiipeilemällä tai lähteä viidakkopolkuja pitkin pienellä porukalla vaikkapa saaren keskellä olevalle järvelle katselemaan saalistavia kotkia. Tai sitten vain nauttia muiden reissulaisten seurasta ja touhuta mitä mieleen juolahtaa. Päivällisen nautimme usein lähellä kylää olevassa kantapaikassa, jossa saattoi opettaa (ikävä kyllä vangitulle) häkkilinnulle esimerkiksi kuplien porinan ääniä puhaltaessasi lassieesi. Kun aurinko alkoi laskea kohti taivaanrantaa, tiesi se jokapäiväisten beachipeliemme alun lähestymistä ja oli aika suunnata kotirannalle, jollei siellä vielä ollut. Ennen pelien alkua saattoi valmentaa hetken Thaikkulasta fresbeenheitossa (en tiennytkään, että niin pieni ihminen voi heittää niinkin hyvin). Auringon laskettua tuli hengattua usein guesthousen ravintolassa ja nuotion äärellä rupatellen. Joskus rannalla asui joku kitaran soiton taidon omaavakin matkaaja nuotiotunnelmaa ennestään kohottamassa ja joinakin iltoina eri rantojen tai kylän ravintolat tai baarit järjestivät grillijuhlia. Yöllä uimisessakin oli oma hohtonsa, sillä fosforoituneet planktonit kimaltelivat kättesi liikkeistä ja ylläsi kimalsivat tähdet. -E





Elämää Phuketissa - Kaikkea löytyy, mutta niin turisteja ja sementtiäkin


Joulukuu 2013

Phuketilla on oma maineensa ja meilläkin oli sitä kohtaan omat ennakkoluulomme turisteja täynnä olevasta hulinaisesta ja kalliista kaupunkisaaresta. Halutessaan näiltäkin voi kuitenkin välttyä. Eteläisimmässä rannassa olevassa Ao Sane bungalowikylässä on suhteellisen rauhallinen oma ranta, jossa on paljon koralleja ja merenalaista elämää. Shoppailut voi suorittaa esim. Phuket townissa ja hinta/laatu suhteeltaan parhaimmat ruokapaikat tuntuivat löytyvän pääasiassa Chalongista, vaikka löytyi niitä eteläkärjestäkin. Biletystä kaivatessaan voi suhauttaa skootterilla vilkkaille Patong, Kara tai Kata beacheille, mutta materialistisesta maailmasta irtaantumishaluiseen sielunkumppaniin täällä on esim. pikku Koh Changia vaikeampi törmätä.



Skootteri on rantakaupunkimaisessa Phuketissa mielestäni erittäin hyödyllinen. Betoni ja väenpaljous ovat niitä asioita, joiden vuoksi en itse voi Phukettia paratiisiksi kutsua. Jos kuitenkin pidät enemmän kaupunkielämästä vaikkapa saari- tai vuoristoelämän sijaan, voi Phuket hyvinkin olla sopiva koti sinulle ainakin joksikin aikaa. Löytyyhän täältä kaikki yhdestä paketista. -E



 
Lisää Phuketista ja Phuketin uudestavuodesta:
http://eloakaakkoisaasiassa.blogspot.fi/2014/01/vuosi-vaihtuu-phuket.html


Elämää Ko Bulon Lehillä – Liskoja, ihmisiä ja merenalaista elämää


Tammikuu 2014

Jos minun pitäisi tiivistää farangin elämä Ko Bulon Leh:llä kolmeen asiaan, ne olisivat Jungle Hut guesthouse, Coconut bar ja rannat. 

Jungle Hut guesthouse oli minulle reissumme tähänastisista majapaikoista mieleenpainuvin. Ennen puoltapäivää 2-3 metriset varaanit kömpivät guesthousellemme viidakosta paistattelemaan päivää ihailtaviksemme ja joskus saatat löytää käärmeen ravintolan istuinnojasta. Viihtyisä bambubungalowimme terassi oli aiempien travellaajien koralleilla koristama ja ripustimme itsekin sinne tekemämme jousipyssyn. Ihmisiä oli sopivan vähän ja he viipyivät useimmiten ainakin viikon verran, joten naapurit tulevat tutuiksi ja ruokakin on edullista ja hyvää. 



Jos et päätynyt viettämään iltaa guesthousen ravintolalla tai naapuribungalowin terassilla rupatellen, oli seuraavana etappina Coconut bar. Baarin pitäjät olivat mukavia Thaiheppuja ja asiakkaat oli laskettavissa yhden tai kahden käden sormin, joten paikassa muodostui mukava rento ilmapiiri kaikkien kesken. Baarin edustalla oli tolppa täynnä kylttejä, johon sait lisätä kotipaikkasi, jollei sitä siitä vielä löytynyt.


Saaren pääranta oli puhdas ja hienohiekkainen ja siltä löytyi snorklattavaakin. Hienoimmat korallimuodostelmat löytyivät kuitenkin Mango Bayltä ja eniten kaloja Mango Bayltä kajakkimatkan päässä olevalta merestä nousevalta kivihuipulta. Pääranta oli kuitenkin köllöttelyyn ja beachipelien pelailuun sopivin ja tuulisella säällä sillä saattoi harjoitella myös aaltojen saamista ehkäpä tulevia Indonesian surffauksia ajatellen.


Koh Bulon Leh on viihtyisä pikkusaari, josta puolet on viidakkoa. Sieltä löytyy kaikki tarvittava, mutta siellä ei tunne ainakaan vielä olevansa väenpaljoudessa. Saarella löytyy erinomaisia majoituksia myös lapsiperheille. -E

Lisää Koh Bulon Lehin tekemisistä:
http://eloakaakkoisaasiassa.blogspot.fi/2014/01/merenalaista-elamaa-phuket-ko-bulon-leh.html
http://eloakaakkoisaasiassa.blogspot.fi/2014/01/saarielamaa-ko-bulon-leh.html


Elämää Bahaussa – Paraglider lifestyle


Tammikuu 2014

Malesian Bahau visiitillämme tuli maistiainen, millaista varjoliitäjän elämäntyyli voisi olla; Löytää netistä tai kuulla joltain hyvästä lentopaikasta, katsoa viikon tuuliennusteet, hypätä bussin kyytiin kohti tuntematonta, lentää päivät ja elää illat mahdollisesti muiden tai omaan tapaansa.




Bahaussa lentopäivät vietettiin vuorilla villisikojen seassa patikoiden ja lentäen. Meidän lisäksi muita ulkomaalaisia emme neljän päivän aikana nähneet, jossa huonona puolena on se, että vuokraskoottereita ei löydy. Ensimmäisen lentopäivän jälkeen saimme erittäin ystävälliseltä Lim:ltä kyydin lentojen jälkeen takaisin vuorilta ja kutsun illalliselle heidän kantapaikkaansa maistelemaan Malesialais-Kiinalaisia erikoisuuksia :P Päivät vuorilla olivat kuitenkin rankkoja ja alkoivat aikaisin ja illat ravintolassa kosteita ja pitkiä, joten nämä kaksi elämäntapaa eivät varsinaisesti sovellu toisiinsa ainakaan päivittäin. Mutta iso kiitos kuitenkin Lim:lle mukavasta illasta ja Bahau on muuten erinomainen lentopaikka! -E


Lisää turistittomasta Bahausta:
http://eloakaakkoisaasiassa.blogspot.fi/2014/02/bahaun-ainoat-farangit.html


Elämää Lake Toballa - Suomen kesä trooppisessa vuoristossa

Tammikuu 2014

Suomalaisia, järvi, olutta ja aurinkoa... lähes kuin Suomen kesä, muttei ihan (same-same, but different):



Lisää Lake Tobasta:
http://eloakaakkoisaasiassa.blogspot.fi/2014/02/suomen-kesa-indonesiassa-lake-toba.html

Elämää Bukit Lawangissa - Trekkaavia hurmureita


Helmikuu 2014

Bukit Lawangissa miehellä ei kuulemma ole asiaa naimisiin, ennen kuin hän osaa soittaa kitaraa. Noin puolet erään paikallisen normaaleista päivistä kuluivat kitaran soittoa opetellessa, ravintolan asioita hoitaessa ja sätkää poltellessa. Toinen puoli kului viidakossa trekatessa. Iltapäivisin neljältä alkoivat jalkapallopelit. Valkoisen miehen jaloissa tuntee nyt vielä reilun kuukauden jälkeenkin nämä puolittaisella sorakentällä pelatut paljasjalkapalloilut. 

Bukit Lawangin kylässä iltaa viettäessä paikalliset kosiskelevat valkoisia naisia kuin linnut soidinmenoillaan. Soidinmenot sisälsivät esimerkiksi tietylle henkilölle kohdistettuja lauluja, lantion vispausta ja kitaran soittoa. 

Ajoittain lähdetään viidakkotrekkauksille, joista parhaimpia kuulemma hieman pidemmät, n. viikon reissut. Niissä käydään joskus Acehin puolella aseilla vartioiduissakin paikoissa. Viidakossa elämä on leirielämää, joesta kalastelua, kitaran soittelua ja toistensa viihdyttämistä esimerkiksi erilaisilla trikeillä. Jätkäporukan välisillä trekkauksilla vietetään päivän päätteeksi äijien iltoja ja lyhemmillä ”ladytrekkauksiksikin” nimetyillä romantisoidaan orankien bongauksen lomassa. 

Jos trekkauksista oli sattunut kertymään hieman rahaa taskunpohjalle, saattoivat paikalliset lähteä vaikkapa Lake Toballe joidenkin mukavien travellaajien matkaan joksikin aikaa.


Eräs Espanjalainen Pablokin oli päättänyt asettautua talviksi Bukit Lavangiin. Hän oli rakennuttanut sinne talon muutamalla tonnilla.

-E 

Lisää Orangeista ja viidakkotrekkauksesta:
http://eloakaakkoisaasiassa.blogspot.fi/2014/03/viidakon-elamaa-bukit-lawang.html
http://eloakaakkoisaasiassa.blogspot.fi/2014/03/trekkausta-orankien-asuinsijoilla-bukit.html

 

Elämää Pulau Wehillä - Paratiisi löytyy pinnan alta, mutta minä elän puussa

Helmikuu 2014


Kertoja: Eemeli 

Asun puussa ja tulen sieltä alas vain hyvin harvoin. Puista syön pieniä hedelmiä. Pompin lähes joka aamu kertojan bungalowin katon yli eräälle puulle aterioimaan. Kertoja luuli, että syön heidän naapuripuissa pesiviä ja puista toiseen, sekä bungalowin rakenteita ja pyykkinarua pitkin kulkevia muurahaisiakin. Tiedä vaikka söisinkin, sillä olenhan kaikkiruokainen.

Kertoja heitti minulle eräänä päivänä purkan istuessani erään bungalowin kuistilla. Kertoja yritti näyttää minulle, että laittaa sitä omaankin suuhunsa ja jauhaa sitä. Laitoin makean purkan suuhuni, jauhoin sitä hetken ja nielaisin sitten.

Olemme kertojan mielestä lajitovereideni kanssa pelottavan näköistä rotua. Tykkäänkin pelotella ihmisiä. Paikallinen indonesialainen ihminen kertoi kertojalle, että hypin välillä puusta alas pelotellakseni. Indonesialaisen mielestä olemme hauskoja. Kertojan mielestä kaikki maanpäälliset eläimet tällä saarella ovat hieman villejä. Useimmat koirat ja kissatkaan eivät yleensä anna rapsutella. Puolelle kissoistakin on kehittynyt villikissan töpöhäntä, sellainen kuin kertojan kotimaassa on ilveksellä. Veden alla kalat ja kilpikonnat ovat kertojan mielestä leikkisämpiä ja leppoisampia.

Kerran hyppäsin kaverini kanssa kertojankin perään hänen kantaessa kuumaa vettä bungalowille. Kertoja ei lähtenyt juoksemaan, vaan käänsi päänsä ja jatkoi kävelyä. Kertojan katsoessa olkansa taakse uudelleen olimme jo pysähtyneet. 

Eräänä päivänä tulin kertojan bungalowin terassin lähimmälle oksalle. Kertoja pysyi paikallaan ja tuijotti takaisin. Kertojan naaras meni kertojan taakse lähemmäs bungalowin oviaukkoa. Lähdin sitten hetken päästä kavereideni perään. Tiedä häntä, olisinko tullut terassille asti kertojan reviirille, mikäli kertoja ja naaras olisivat menneet sisälle.

Eräänä päivänä kertojan naaras jäi ravintolan kauemmaisen terassin pöydän ääreen yksin. Kävin hieman irvistelemässä naaraalle pöydän vieressä, mutta kertojan tullessa takaisin lähdin pois.
Lajitoverini lauma asuu tienvarressa ja pelottelevat ohimeneviä skoottereita. Kertoja pysähtyi naaraansa kanssa lajitoverieni lauman jälkeiselle tieosuudelle skootterillaan. Lajitoverini lähtivät juoksemaan heitä kohti, jolloin kertoja ja naaras kaasuttivat tiehensä. 

Kertoja käy usein aamupäivisin sukeltelemassa tai snorklaamassa, joten hän ei juuri tiedä sen aikaisesta elämästäni. Minä en mene veteen, enkä osaa uidakaan. Iltapäivisin kertoja on nähnyt meidät usein vaeltelemassa puita pitkin ympäri metsässä olevien bungalowien aluetta ja popsivan puista hedelmiä. Iltaisin vetäydymme syrjäisemmille puille nukkumaan.

-Apina

Minä erään bugalowin terassilla

Lisää Pulau Wehistä:
http://eloakaakkoisaasiassa.blogspot.fi/2014/03/turkoosi-paratiisi-pulau-weh-indonesia.html

Elämää Chitwanissa - Sarvikuonoja luontokuvaamassa

Maaliskuu 2014



Lisää trekkauksesta Chitwanissa ja sarvikuonojen jahtaamisesta:
http://eloakaakkoisaasiassa.blogspot.fi/2014/04/trekkausta-sarvikuonojen-ja-tiikereiden.html
http://eloakaakkoisaasiassa.blogspot.fi/2014/04/omatoiminen-sarvikuonojahti-20-000.html

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti