Nyt ollaan oltu viikko reissussa. Tänään
päättyi meidän varaus Smile guesthousessa, joten ajattelimme jatkaa skootterin
vuokrausta vielä viikolla ja lähteä huruttelemaan sillä vuoristoteille kohti
Paita. Varauduimme lämpöisillä vaatteilla tätä viileätä reissua varten ja
kävimme edellisiltana ostamassa Eemelille takin. Tie Paihin mutkitteli vuorten
rinteillä vuorotellen alas ja ylöspäin. Kasvisto ylhäällä alkoi muistuttaa
havupuiden osalta Suomea. Tien varressa oli kahviloita ja näköalapaikkoja,
joihin mekin välillä pysähdyimme lämmittelemään.
Viileähköstä säästä huolimatta joulukuu on
täällä suosituinta turistikautta, joten majoitusta voi olla vaikea löytää.
Lähdimmekin heti Paihin saavuttuamme etsimään kattoa pään päälle. Päädyimme
joen varrella sijaitsevaan Pai Park nimiseen bungaloweja tarjoavaan paikkaan.
Ensimmäiseksi yöksi ei ollut tarjolla kuin kalliimpi ilmastoitu bungalow, joka
oli varustettu kylpyammeella telkkarilla ja muilla mukavuuksilla. Hintakin oli
sitten huomattavasti kalliimpi mitä olimme budjetoineet. Otimme bungan
kuitenkin yhdeksi yöksi, ja vaihdoimme seuraavana päivänä 250b. maksavaan
halvempaan bungaan. -K
Mikäs sen mukavampaa pitkän illan jälkeistä lauantaiviihdettä, kuin lähteä porukalla katsomaan paikallisjoukkueen kauden viimeistä matsia. 1-divariin nousu oli jo varmistettua. Tuli ostettua fanikaulahuivikin myös tulevien vuoristojen mahdollisia viimoja ajatellen. "Kättäpäälle" tulosvetoni meni kohdilleen 10 min ja kosahti 5 min ennen loppua, mutta mikä tärkeintä oma joukkue voitti 2-1. -E
Lähdimme ajelemaan
hyönteisfarmilta kohti vuoria. Olimme onneksi tällä kertaa varustautuneet
pitkiin vaatteisiin, sillä skootterilla ajelu kylmässä vuoristossa on melko
kylmää puuhaa. Päädyimme lopulta kauniille vuoristoiselle maaseudulle. Näkymät
vuorien ympäröivissä laaksoissa olivat uskomattomat. Vuorten rinteillä näkyi
pengerviljelmiä, joissa paikalliset viljelivät maissia, kaaleja ja muita täällä
hyvin viihtyviä kasviksia. Vuoren huipulla oli paikallisten suosima
leirintäalue. Vuoren rinteillä näkyi vierivieressä erivärisiä telttoja.
Ilmeisesti paikallisilla on tapana tulla viettämään lomiaan tänne vuorten
leirintäalueille. Tilasimme vuoren huipulla sijaitsevasta ravintolasta ruokaa
ilman yhteistä kieltä. Eihän siitä taaskaan mitään tullut. Saimme eteemme kaksi
erilaista kanaruokaa, joista toinen oli friteeratut kanankoivet ja toinen
jonkinlainen kanan nahka/ luukeitto. Koivet olivat oikein herkullisia, mutta
keitto jäi meiltä syömättä. -K
Vuokrasimme Tuukan suosittelemasta
vuokraamosta scootterin ja lähdimme hänen ja hänen tyttöystävän opastuksella
kiertelemään kaupunkia. Myöhemmin lähdimme ajelemaan erästä vesiputousta
kohti. Maistelimme vesiputouksen lähettyvillä myytävistä kojuista heinäsirkkoja,
matoja ja taisipa Eemeli myös puraista palasen sammakosta. Eipä näistä
paikallisista herkuista juurikaan tullut meidän uusia suosikkeja. Matojen maku
oli ehkä kaikista pahin, nimittäin ne maistuivat hyvin samalta kuin kissan
kuivamuona. -K
Heinäsirkan maistelua ötökkäbuffesta:
Ötökkäfarmi - Chiang Mai
Eräänä päivänä päätettiin lähteä uudelleen Mae- rimin
alueelle, sillä edelliskerrasta sinne jäi vielä niin paljon mielenkiintoista
nähtävää. Ajattelimme poiketa ensimmäiseksi hyönteisfarmilla karistamassa pois
ötökkäkammoa. Näyttely oli positiivinen kokemus, jos vain yhtään on
kiinnostusta perhosia, kuoriasia, hämähäkkejä ja muita ötököitä kohtaan.
Farmilla sai tehdä lähempää tuttavuutta muun muassa skorpionien, isojen
heinäsirkkojen, torakoiden ja perhosen toukkien kanssa. Meinattiin aiheuttaa
jonkinlainen heinäsirkkojen tappelukin tuomalla käsissämme olevat eri
sukupuolta olevat sirkat liian lähelle toisiaan. -K
Tiikereitä paijaamassa - Chiang Mai, 2013 Joulukuu
Aamulla
Paapu heräsi jo kuuden maissa virkeänä odottamaan uutta päivää ja minä päätin
vielä jatkaa tunnilla unia. Meillä ei ollut vielä tarkempia suunnitelmia siitä,
mihin tänään suuntaisimme. Kävimme aamupalalla ja katselimme kartasta erilaisia
Chiang Main lähellä sijaitsevia nähtävyyksiä. Päätimme lähteä ajelemaan
scootterilla kohti Mae- rim –
nimistä aluetta, jossa sijaitsi kartan mukaan muun muassa Tiger Kingdom ja muut
meitä kiinnostavat nähtävyydet. Matka keskustasta oli noin 10 km.
Sisäänpääsyliput Tiger Kingdom:iin olivat
460- 620b per henkilö. Hintaan sisältyi
sisäänpääsy puiston alueelle sekä oman valintasi mukainen visiitti tiikerien
häkkiin. Hinta vierailulle määräytyi tiikerin iän mukaan niin, että
täysikasvuisten tiikerien (13-30kk) luona vierailu maksoi 460b ja pienten (4-8
kk) ikäisten luona vierailu maksoi 620b. Päädyimme pulittamaan suurimpien
tiikerien luona vierailusta katsottuamme ensin pitkään niiden touhuja häkkien
ulkopuolelta. Tulimme siihen tulokseen, että haluamme tehdä tuttavuutta
täysikasvuisten tiikerien kanssa, sillä niiden kohtaaminen jännittäisi meitä
luultavasti eniten.
Aluksi katsellessamme tiikereitä, ajattelimme
niiden olleen huumattuja. Mutta hyvin pian meille selvisi, ettei eläimiä oltu
millään tavalla huumattu.
Vietimme useamman tunnin Tiger Kingdomissa
katsellessamme tiikereiden touhuja. Etenkin pienten tiikereiden leikkitouhuja
oli mukava katsella. Puistossa oli myös aivan pieniä tiikerin pentuja. Ne
olivat vielä niin pieniä, että nukkuivat vaan lämpölamppujen alla.-K
Jännää oli myös se, että monen tiikerin katse
tunntui kiinnittyvän pieniin lapsiin sellaisen tullessa lähelle tai kulkiessa
ohi. Kertoivatko vaistot, että helppoa ruokaa olisi lähettyvillä, vai mitähän tiikerit
mahtoivat ajatella? Liekö tämä syynä siihen, ettei lapsia päästetty kuin pienimpien
tiikereiden häkkiin. -E
Käärmettä pussaamassa
Tiikereiden luona vierailusta jäi niin hyvä
fiilis, että päätimme jatkaa päivää eläin teemalla. Katselimme kartasta, että
lähettyvillä pitäisi olla King Cobra farm. Sisäänpääsy alueelle maksoi 200b ja
siihen sisältyi esitys, joka olikin juuri alkamassa kun saavuimme. Esityksessä
näytettiin Pythoneita ja Thaimaan myrkyllisimpiä käärmeitä ja muutamametrinen
kuningaskobra. Esityksen aikana tuli surku käärmeiden puolesta, vaikka ne eivät
luojan luomista ole niitä minun suosikkejani. Esitys perustui siihen, että
käärmeitä härnättiin iskemään ja kyllä ne voimalla iskivätkin.
Krokotiileja kaveeraamassa
Seuraavaksi menimme Gater farmille viettämään
aikaa krokojen kanssa. Eemeli päätti käydä isojen alligaattorien altaassa
tekemässä niiden kanssa lähietäisyyden tuttavuutta. Ennen altaaseen menoa
Eemeli oli vielä sitä mieltä, ettei krokotiili edes ollut oikea.
Taisipa olla herra väärässä. Sisäänpääsyyn
kuului esitys ja sen jälkeen sai vapaasti tutustua farmin eri ikäisiin
asukkeihin. Esityksessä tuli todistettua, että krokotiilin leukojen iskuvoima
on melkoinen ja etenkin nopeus, jolla eläin sulkee suunsa on uskomaton.
Esityksen jälkeen saimme tilaisuuden syöttää alligaattoreita ja silitellä
pientä poikasta. Syöttäessä niitä ongen
tapaisella viritelmällä ja lihan palalla,
sai huomata miten nopeita ne ovat hyökätessään saaliinsa kimppuun. -K
